Haastatteluumme saapui tällä kertaa taidokas tuottaja ja DJ Miro Moore. Saimme kuulla muun muassa hänen näkökulmistaan musiikkialaa kohtaan, sekä neuvoja siihen, miten olla paras mahdollinen DJ.

Lähdetään alkuun esittelyllä, miten kuvailisit itseäsi?

Sanoisin, että olen kunnianhimoinen ja tarkka visioista. Mulla on paljon unelmia joita haluun saavuttaa. Aika silleen luupää välillä omien mielipiteiden kanssa, mutta suurimman osan ajasta lempeä.

Miten päädyit alalle?

Oon alunperin kitaristi ja laulaja ja vedin jo yläasteaikoina keikkoja baareissa. Ei oikeen löytynyt bändikavereita joiden kanssa kohtaisi visiot, niin aloin ite tuottaa musaa lukioaikoina. Tein aluksi paljon synthwavee ja sellast ”sad boy paskaa”. About 18-vuotiaana aloin käymään ug-bileissä koska olin hurahtanut konemusiikkiin ja liityin Hytkyyn. Löysin aika nopeesti Playhouse porukan ja päätettiin et lähetään tekee jotain yhdessä. Silloin oli sellanen sulkeutunu meininki skenen kesken, joten haluttiin saada menoa avoimemmaksi ja saada mahdollisimman paljon porukkaa oikeisiin bileisiin, jossa ne saavat olla omia itsejään. Perustettiin Playhouse koronavuosina ja nyt se on kasvanut yheks suomen suurimmista ja tavallaan ainoista kaupallisista kulttuuritoimijoista, joka pitää tosi vahvasti kiinni motiiveistaan ja arvoistaan mitä kuuluu underground etikettiin. Me tehään sitä sillä idealla, että ihmiset vois hyvin eikä rahan takia.
Liiga Music etsi aikoinaan uutta tuottajaa ja olin siellä noin vuoden verran tuottamassa mm. iskelmää, räppii ja poppii, mutta lähdin sieltä lopulta ja päätin lähteä tekemään omaa juttua. Tehdään tällä hetkellä yhdessä muutaman kolleegan kanssa pakettia valmiiksi kohti KV markkinoita, sillä suomenmarkkinoille jääminen ei oikein innosta.

Onko sinulla musiikillisia esikuvia?

Tällä hetkellä Cassian on isoimpana inspiroijana ja Yotto on hyvä esimerkki siitä, mitä voi saavuttaa Suomen ulkopuolellakin. The Midnight, sekä Black Rebel Motorcycle Club yhtyeet inspiroivat myös. Muotipuolella puolestaan inspiroi Rick Owens ja Slimane.
Shoutout kollegoille: GasGas, Jewels, Crito, DJ Smokey, Mumin, Rony Rex

Miten kuvailisit itseäsi DJ:nä?

Sen lisäksi, että oon vaan vitun hyvä niin laulaja-kitaristi taustasta on hyötyä ja se soittamis aspekti on tosi helppoa varsinkin kun nykypäivänä voi soittaa digitaalisesti. Se mihin mä käytän suurimman osan ajasta, on se että millainen olen esiintyjänä. Tehtävänä on viihdyttää ihmisiä ja saada ne tietynlaiseen moodiin. On hyvä osata lukea tilannetta ja sitä mitä ihmiset kaipaa. Koko DJ:nä olo on ihmisten turvallisuuden tunteella leikkimistä. Kun soitat jotain mitä ne tunnistaa nii se antaa turvallisen ja ennalta-arvattavan olon, mutta tilanne on myös mahdollista kääntää ja kokeilla uutta saaden ihmiset hämmästymään hyvällä tavalla.

Toimit lisäksi tuottajana kotimaisille artisteille, miten tekoprosessi eroaa omista tuotannoista?

On ihan erilaista tuottaa jollekulle muulle. Tuure Boeliuksen Kova remixissä haluttiin tuottaa semmonen kappale mikä on katu-uskottavaa soundii, mutta sellasta, että se toimis myös tavan kuuntelijalle. Eli jos tekisin esim. Berghain -tyylisen synkän teknolekan niin se ei oikeen toimi kaikkille.
Mitä tulee omiin tuotantoihin nii sitä taas pitää lähestyy ihan eri näkökulmasta, koska se on henkilökohtaista ja pitää miettiä mitkä arvot haluat tuoda esiin. Tavallaan on paljon helpompaa tuottaa muille, sillä omissa tuotannoissa joutuu painimaan enemmän oman vision kanssa eikä vain pistää raitoja sisään.

Millaista oli tehdä Yöeläin remix BESS:in EP:lle?

Olin BESS:in kanssa viime vuonna studiolla, ja hän pyysi tekemään hänelle remixin. Mulla oli Yöeläimen acapella koneella ja yritin sitä pitkään, mut en vaan keksinyt mitään ja deadline sille EP:lle oli parin jo päivän päästä. Olin ollut yhis open air -bileis ja tulin sielt yöllä himaan ja aloin tehä jotain biisii inspiraation pohjalta, ja tajusin et tähän sopis Yöeläin. Tein sen biisin valmiiksi sinä samana iltana n. kuudessa tunnissa, ja lähetin sen BESS:in hyväksymänä Henkalle suoraan masterointiin.

Ylipäänsä artistina oon oppinut, et jos tekee luoval alalla töitä, nii isoin taito mitä pitää osata on se, että miten saat itsesi flow-tilaan. Tietyllä tavalla sä et luo mitään taiteilijana, sä vaan pääset sellaiseen vastaanottavaan tilaan jossa se taiteen energia ns. kulkee sun lävitse. Silloin kun joutuu ns puristamaan mailaa tulee keskinkertaista tavaraa.

Mikä on haastavinta DJ:nä olemisessa?

Haastavinta on kyl se tilanteen luomine. Varsinki kun on extended setti esimerkiksi jossain Löylyssä missä soitat useita tunteja putkeen nii on tosi tärkeetä lukea yleisöö ja kuratoida millasen viben se tila tarvii. Kaikki musa ei mene joka päivä samalla tavalla. Esim. tosi aurinkoisena päivänä täytyy ruokkii sitä aurinkoista fiilistä euforisella musalla ja myrskysenä päivänä soittaa vähä erilaista musaa.

Vinkkejä aloittelevalle DJ:lle?

Sanoisin ainakin, että on tärkeää olla verkostoitunut. Toisena se, että älä niinkään keskity siihen että biisien pitää onnistua, se ite soittaminen on siis toissijaista. Yritä lukea ihmisten kasvoilta, mitä ne siihen tilanteeseen tarvitsee. Se saattaa olla mitä vaan. Ole havainnoiva ihminen, sillä pääsee jo pitkälle.

Kenen kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?

Haluisin tehä musaa Rufus Du Solin kanssa, kysyä elämänfilosofiasta Rick Rubinilta tai Max Martinilta, jauhaa Sanna Marinin kanssa ja tehdä vaatecollabin esim. Yohji Yamamoton kaa. Haluisin alasta riippumatta kysyä alallaan kärkijoukossa olevilta ihmisiltä elämänkokemuksista ja siitä, miten ne näkee maailmaa.

Miten koet konemusiikin muuttuneen vuosien varrella?

Kulttuurillisesti kun oli se 2012 bigroom house edm boomi eli Martin Garrix, David Guetta, Avicii yms, konemusiikki oli tosi isossa roolissa kulttuurillisesti ja Suomessaki pysty silloin myydä hyvin konemusaa. esim. festareilla. Bigroom house on nii flashyy musaa, nii se tuli korniks hemmetin nopeasti ja se ilonen biletys kuva muuttu vähä semmoseks et sekoillaan vaan. Sellanen meni siis vähä pois muodista. Koronan jälkeen saatiin tuotuu uuden konemusan aaltoa Suomeen, tavallaan kivalla freshillä kulmalla. Teknosta on tullut nykyään suosittua osittain siks, et se kulttuuri tuntuu eksoottiselta. Siinä on tosi solid estetiikka ja näin ollen se on hyvin kaupallistettavissa. Tietyllä tavalla hard teknosta puhutaan nykyään vähä ”tiktok-teknona” sillä samalla tavalla kun bigroom housessa ne biisit on isoja ja räväköitä.

Mitä odotat tulevalta Weekend festivaalien keikalta?

Tottakai silleen odottaa sitä keikkaa innolla. Ite oon tietyl taval rankka ittelleni, et ei tunnu mulle niin isolta jutulta kun on soittanu Monacossa jne. Tietenki se, et paikalla on paljon kolleegoita auttaa ettei juurikaan stressaa keikkaa mitenkään. Ehkä enemmän joku Coachella stressaisi.

Mitä haaveita sinulla on tulevaisuuden DJ urallesi?

Sanoisin et haluan omalla artistiprojektillani saada ihmisiä tajuun asioita. Se on main goal. Ajattelen musiikin vähän sellaisena poliittisena asiana ja tykkään tosi paljon leikkii kokonaisuuksilla, se musa on vaan osa sitä sanomaa. Kuka tahansa pystyy tehdä taidetta mutta harva osaa tehdä sitä, että se myy ja säilyttää syvemmän sanoman.

Mitä tekisit työksesi, jos et olisi musiikkialalla?

Oisin varmaan joku poliitikko tai jotain. Mä kerron aina ihmisille puolivitsillä et jouduin tälle alalle vaan sattumien kautta. Oon ollut ns oikeissa töissä aiemmin, mutta kun oon luova ihminen niin sitä ei vaan kestä ja surkastuu miettien miettii et mitä hittoo mä oikeen teen elämälläni. Sillon ku päätin lähtee tekee musaa, niin oon ollu tosi huonossa jamassa, eikä nähnyt tulevaisuutta itselleni. Mulla on vähän samankaltainen tarina niinkuin Suicideboysilla, kun ne päätti, että ne alkaa tekee musaa tai kuolevat. Annoin mahiksen musiikille ja sit sattumien kautta pääsin elättää itteeni musan avulla. Eihän mikään ala yrittäjälle oo stabiilii et aina sais sen saman palkan. Yrittäjänä olo on raadollista mut sen arvosta.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Kuinka paljon voit luottaa naapuriisi kertoo, kuinka paljon voit luottaa yhteiskuntaan.