Saimme haastattelusarjamme vieraaksi iki-ihanan Edictin. Unenomaisesta soundistaan ja kaihoisista lyriikoistaankin tunnettu ”hoivapoppari” päästi meidät pintaa syvemmälle kertomalla urapolustaan ja sen tuomista ajatuksista. Hän avaa lisäksi uusimman sinkkunsa En sitä tarkoittanut tekoprosessia.

Lähdetään alkuun esittelyllä, miten kuvailisit itseäsi ihmisenä?

Mun yksi isoista perusarvoista on avoimuus ja empatia, jotka kannattelee sitä millainen haluan olla ihmisenä ja toimia arjessa. Yleisesti mun elämässä musiikki on tosi läsnä. Olen YleX:llä päivätöissä audioleikkaajana ja siihen päälle teen musaa itelleni ja muille. Oon 26v. helsinkiläinen, vaikka asuinkin tovin elämästäni Espoossa.

Miten aloitit musiikkiurasi?

Ensimmäiset biisit tein kasiluokalla, jolloin aloin myös hiljalleen kuuntelemaan suomiräppiä, pitkälti Youtubesta ja kasettijulkaisuina. 2015 julkaisin ekat räppibiisit Soundcloudiin alunperin Kallion lukion rap-battlejen innoittamana. Biisejä tehtiin kavereiden olohuoneissa ja saundi oli aika lofia, tunne oli tärkein. Työskentelin tiiviisti Floating Recordings -kasettilabelin kanssa ja julkaistiin sessariräppejä kasetille – puhtaasti tekemisen ilosta. Tehtiin noin 50 kpl kasettipainoksia ja otin kaikki keikat, mitä tuli vastaan.

Ensimmäinen Edicti-biisi tuli 2015, sekin räppiä. Oon tosi kiitollinen mun musalähtökohdista, joissa itse musiikki ja yhteisöllisyys oli itseisarvoja. Suosio ja raha oli vaan mahdollinen sivutuote, jota ei ees tavoteltu.

Julkaisit aiemmin kaksi albumillista musiikkia omakustanteena. Erosiko niiden teko verrattuna nyt Johanna Kustannuksen alla julkaistuun tuotantoon?

2017 tuli mun debyyttialbumi Vailla ja olin silloin vielä lukiossa. Tekeminen oli silloin tosi erilaista – sain yleensä biittejä suoraan tuottajilta ja äänitin kotisohvalta niiden päälle. Vailla-albumi äänitettiin kylläkin Super Jannen studiossa, vähän 50/50 jako siis.

2018 paikkeilla tuli tauko musan tekemisestä. Ihmiset joiden kanssa tein lukiossa musaa meni eri suuntiin, enkä ollut varma, mitä halusin tehdä seuraavaksi. Korona-aikana yhdistettiin kuitenkin voimat mun tuottaja-ystävän Krisin kanssa ja uskaltauduin ekaa kertaa rekkaamaan mun laulua. Se oli tosi iso juttu mulle ja vaati tutun tyypin, jonka edessä uskalsin olla keskeneräinen. Samoihin aikoihin aloin työskennellä yhä tiiviimmin Okko Ilmarin kanssa, joka toimii nyt mun projektin vastaavana tuottajana. 

Eka levy Vailla (2017) oli räppilevy, toka levy Vialla (2023) liikku räpin ja popin rajamailla. Vialla-levyn kohalla kappaleiden sävellystyö oli enemän yhdessä pallottelua kuin aiemmin. Tuleva kolmas albumi jos joku on yhteistyöalbumi, ja tehdään nykyisin lähtökohtaisesti Okon kanssa kaksin sävellykset. Okko tuottaa, mä sanoitan, mutta jeesataan toisiamme puolin jos toisin! Seuraava albumi on syntynyt aiempia nopeammin, mikä on ymmärrettävää nyt kun tavoitteet kasvaa ja musan teko on hyvällä tavalla arkipäiväisempää kuin aiemmin. Kun signasin Johannalle, halusin myös julkaista musaa kovaan tahtiin. Ajattelin, et viime vuosi oli mun ”intro-vuosi” ja tää vuosi on mun sisääntulovuosi.

Sitä voisi ajatella, että musiikin teko muuttuu, kun siirtyy levy-yhtiölle, mutta meidän kohdalla tiimi ja saundi oli jo olemassa ennen signausta. Levy-yhtiö on tuonu enemmän varmuutta, apua ja budjettia julkaisujen tekoon ja markkinointiin.

Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan musiikkia?

Olen aina kirjoittanut ja kuunnellut melankolista musiikkia, jonka myötä oon ehkä pystyny sit arjessa olemaan kaikkea muuta vastapainoksi. Ala-asteella olin kiltti luokan priimus, vaikka kuulokkeissa pauhasi joka välitunnilla tyyliin joku System Of A Down. Agressiivisemman musan kuuntelu oli tapa purkaa fiiliksiä ja jäsennellä ajatuksia. 

Musiikin tekeminen on itsessään tosi opettavainen kaari ja matka. Kirjoitan biisejä tekemisen ilosta ja tarpeesta sanoittaa tunteita. Biisi on aluksi palapeli, jossa ei ole reunoja. Pitää luoda rajat jollekin, jota ei ole vielä olemassa ja luottaa prosessiin. Viime aikoina oon kirjoittanu biisejä, jotka oon halunnu tuoda todeksi. Musiikki luo todellisuutta, esim. JVG on muokannut viime vuodet suomalaisten puhekieltä. Itse toivon vaikuttavani siihen, miten ihminen on auki itselleen ja muille. Aika usein mun biisit syntyy henkilökohtaisista kokemuksista, joskus taas miellyttävästä sanaparista tai kiinnostavasta aiheesta. Muiden musiikki inspiroi myös paljon!

Uusin kappaleesi En sitä tarkoittanut (feat. F) julkaistiin 24.5. Millainen kappaleen tekoprosessi oli?

Toi oli semmonen biisi, jota hetkittäin epäilin, koska se syntyi niin nopeasti. Meil oli Okon kanssa sessiopäivä ja Okko oli tehnyt aamun ton biisin taustaa, jossa oli mun saapuessa studiolle bassolinjoja ja plugarikitaroita pohjalla. Kun mä saavuin mestoille niin ehdotin, että äänitettäis mun rystysistä shakerit ja niin tehtiin. Hiottiin hetki rumpuja ja sen jälkeen puuhailtiin muita biisejä kunnes päivän päätteeks palattiin ton projektin äärelle. Fiilisteltiin tota noin 45min, jonka aikana hyräiltiin ja sanotettiin Okon kanssa biisiin alustava bridge, kertsi ja post chorus. Halusin biisin, jossa mainittais varsijousi, joten mahdutettiin se mukaan kertsiin!

 Muutettiin bridgestä ja kertsistä lopulta vain yksittäisiä sanavalintoja ja kirjotin ja äänitin himassa oman säkeistöni. Ajateltiin, että toi biisi kaipais toista näkökulmaa niin pyydettiin F:ää feattaamaan. Featti synty nopealla aikataululla, eikä oltu kertaakaan yhdessä F:n kanssa studiolla. Silti siitä tuli hitti!

 
”En sitä tarkoittanut” -Edicti (feat. F) (Kuva: Elis Lindfors)

Mä kirjotin tohon myös varuilta oman kakkossäkeistön, jos F ei oiskaa hypänny biisille.

Se meni muistaakseni näin:

“Nyt ilman kypärää läpi hämärän

poljen kotiin katsomatta taakse.

Kuinka typerää, et joudun vetämään

takaisin liian suuren lupauksen.”

Säkeistö kerto surullisesta pyörämatkasta kotiin treffien jälkeen, mutta ehkä biisi on parempi ilman tota säkeistöö. Nyt biisin verset on kivasti eriävistä näkökulmista. F:n verse tuo jonkinlaista tarpeellista lempeyttä tohon biisiin.

Mun edelliset sinkut Johannan kautta on ollu mulle henkilökohtasesti super tärkeitä. Mulla oli tarve saada ne ulos, jotta sain käsiteltyä ne aiheet, joita ne sisäls. En sitä tarkoittanut synty pikemmin halusta kirjottaa kiinnostava biisi yliajattelusta ja liian ihanista treffeistä. Tää biisi ei syntyny siis täysin omasta kokemuksesta tai muistosta, toisin kuin osa mun muista biiseistä.

Kenen kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?

Tällä hetkellä on tosi paljon suomiartisteja, joita fiilaan. Viimeisen kahden vuoden sisällä on syntynyt uusi isosti inspiroiva laulaja-lauluntekijäsukupolvi, uudet Sannit ja Ellinoorat. On paljon artisteja, kollegoita, ystäviä, joiden kanssa haluaisin tehdä musaa, jos vain aika ja voimavarat riittäisivät. Päällimmäisinä tulee mieleen esim. Emma & Matilda, Aaro630, Figaro ja  Asla Jo. 

Olen villikorttina fiilistellyt myös paljon Moshimoshia. Ois upeeta tehdä joskus rockimpaa, kitaravetoidempaa musiikkia. Legendastatuksen omaavista kotimaisista pakko mainita vielä Pariisin Kevät, Jenni Vartiainen ja Chisu ❤

Miten kuvailet musiikkityyliäsi niille, jotka eivät ole kuulleet musiikkiasi?

Oon pyrkiny viime aikoina tekemään tavalla tai toisella lohdullista musaa. Oon kutsunu mun musaa hoivapopiks, taustoissa on usein jonkinlainen herkkyys läsnä ja mun laulut on ollu tosi ilmavia ja tekstit avoimia ja lempeitä. Toivoisin, et kuulijat löytäis mun biiseistä jonkinlaista vertaistukea tai turvasataman. Mun musa on pohjimmiltaan vaihtoehtopoppia, jossa yhdistyy niin sähkö kuin joku puhtaan suoraviivaisen tuttu suomimelankolia. Vialla-levyä tehdessä mietin, onko se liian sekavaa, jos genre muuttuu lähes joka biisissä. Kuulijoiden mukaan albumi tuntu kuitenkin ehjältä, kertojan äänen ja tekstien tunnelman pysyessä niin samanlaisena läpi kokonaisuuden.

Mikä on ollut urasi kohokohta tähän mennessä?

Vuoden 2022 ja 2023 vaihteessa mä julkaisin Muistanu-singlen, joka sai paljon ihanaa, merkityksellistä huomiota. Muistanu syntyi jotenkin yllättäen Vialla-albumia viimeistellessä,  mut se yhtäkkiä sit resonoikin jengissä jossain todella syvällä. Ton biisin myötä saatu validaatio tuntu tosi merkitykselliseltä ja sain paljon hyvää palautetta. Tuntu, et löysin tosi vahvasti suunnan ja uuden syyn tehdä musaa sillon. Muistanu-single pääty myös oikeisiin käsiin oikeeseen aikaan ja sen siivittämänä mut signattiin Johanna Kustannukselle. Se oli siis tosi tärkee käännekohtabiisi mun uralla. Biisin musavideo on myös tosi kaunis ja tärkeä, tehtiin se tiiviillä kaveriporukalla. Sen biisin kohdalla oli kaikki tähdet kohdallaan.

Mikä on lempikappaleesi (oma tai toisen artistin)?

Omista biiseistä varmaan Jäänmurtaja, se on kaikin puolin mun mielestä täydellinen Edicti-biisi. Tuotanto juoksee, teksti on mulle tosi tärkee ja se on varmaan mun herkin ja toiveikkain kappale.

Muiden tuotannoista tulee ekana mieleen Mustafan Air Forces. Mustafa tekee tosi kaunista, folkiin nojaavaa poppia omasta yhteisöstään. Air Forces on mun the lohtubiisi, just semmonen turvasatama, josta aiemmin mainitsin. Oon useat kerrat rauhoittanu itteni ton biisin avulla.

Lisämainintoina mun all time -lemppareista Antti Aution Minä tuon mukanani sateet ja uusimmista löydöistä Gretelin Slugeye.

Jos et olisi muusikko, mitä muuta tekisit työksesi?

Jos saisin silti työskennellä musa-alalla toimisin varmaan A&R:nä tai radiotoimittajana. Voisin olla myös ala- tai yläasteen opettaja tai nuorisotyöntekijä. On niin tärkeää, että maailmassa on myös muita turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat. Ihmisten kanssa työskentely, roolimallius ja ohjaavat, avoimet keskusteluympäristöt kiinnostaa. 

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Haluaisin, että ihmiset kuuntelisivat toisiaan enemmän. Tällä hetkellä kaikkialla on tosi paljon kahtiajakoa, jota somealustat vielä buustaa. Vaikka jaetaan eri mielipiteitä niin moni tavoittelee lopulta samoja asioita – esimerkiksi turvallisuutta ja hyvinvointia. Toivoisin ihmisille parempaa ymmärrystä toisiaan kohtaan, jotta päästäis yhdessä parempaan lopputulemaan. Empatia for the win. Ja jos pidät hyvin huolta itsestäs, voit pitää paremmin huolta muista, ja he taas muista