Monilahjakas Elias Gould vieraili haastattelusarjassamme kertomassa uransa rakentumisesta niin artistin, kuin näyttelijän näkökulmasta.

Lähdetään alkuun esittelyllä, miten kuvailisit itseäsi ihmisenä?

Oon Elias Gould. Helsinkiläinen muusikko, näyttelijä ja biisintekijä. 1 lapsen isä ja intohimoinen ruoanlaittaja sekä mietiskelijä

Mistä artistiurasi sai alkunsa?

Kallion lukiossa perustin aikanaan bändin, jossa soitin rumpuja ja pidin siitä paljon. Päädyin lukion jälkeen eri bändien keikoille rumpaliksi ja pääsin kiertämään yhden räppärin kanssa Suomea ja Eurooppaa. Olen aina tykännyt kirjoittaa biisejä ja kirjoitin lukioaikana bändeille biisejä, mutta en koskaan ajatellut että itse alkaisin vetämään niitä livenä. Ajatukseni muutti kun tutustuin tuottajaani Olli Palmuseen ja soitin hänelle silloin englanninkielisiä biisejäni. Hän innostui kutsui minut studiolle ja alettiin tekemään biisejä suomeksi. Ekan biisin ulos tullessa vuonna 2015 olin vielä itsepalvelukirpputorin kassana. Biisi lähti heti tosi hyvin nousuun ja se oli sen verran tarpeeksi, että koin voivani onnistua artistina ja lopetin duunit kirppiksellä keskittyen täysillä musaan ja sille tielle jäätiin. Nuorempana olin paljon itsevarmempi ja olin varma menestyksestä. Voin vaan kuvitella mitä mutsi ja faija on kelannut siinä vaiheessa kun oli vaan yksi biisi ulkona, että onko tämä oikeasti niin hyvällä pohjalla. 

Kun olet myös näyttelijä, niin miten päädyit näyttelijäksi ensimmäisen kerran?

Se elää rinnakkaistodellisuudessa muusikon uran kanssa. Lukiossa ollessani olin virittäytynyt siihen, että musta tulee näyttelijä vaikka olinkin bändissä. Hain teatterikorkeakouluun ja pääsin tosi nuorena tekemään leffoja ja sarjoja. Näyttelijä voi kehittää itseään omalla ajalla, mutta se odottelu ja puheluiden vähyys ei ollut mun juttu silloin. Kierrellessäni Eurooppaa bändien kanssa havahduin siihen, että pääsin isoille festareille soittamaan ilman että panostin täysillä ainoastaan musaan. Päätin panostaa täysillä musaan ja kun musaa alkoi tulemaan ulos alkoi casting tyypitkin soittelemaan ja tarjoamaan isoja rooleja. Näytteleminen on erikoinen juttu koska se on identiteetti jota tulee ylläpitää, esimerkiksi edellisen kerran näyttelin isossa tuotannossa vuosi sitten ja välissä olen miettinyt olenko edes näyttelijä jos teen yhden roolin vuodessa. Toki elokuva-ala on huonossa kunnossa tällä hetkellä ja kyllä se puhelin soi taas jossain vaiheessa. Identifioin itseni kuitenkin enemmän muusikoksi, sillä jos hiljennyn rauhassa itsekseni,  ensimmäisenä lähtee pyörimään päässä melodiat eikä esimerkiksi monologi. 

Merkkipaalujasi artistina ja näyttelijänä?

Omista tuotannoistani kappaleet Huvilakatu ja Loistava. Gasellien kanssa tehty Riks Raks Poks ja JVG:n kanssa tehty Revolveri ovat myös tunnettuja.

Näyttelijänä tunnetuin roolini on Tuntematon Sotilas ja sarjoista Sorjonen. Rooleja on ollut paljon erilaisia.

Julkaisit huhtikuussa pitkän tauon jälkeen Raitis mies biisin, millainen oli sen tekoprosessi?

Tekoprosessi oli jännittävä ja biisin kertosäe syntyi helposti, se vain tuli vaan päähän. Ajattelin ensin, että se biisi on jollekin toiselle artistille kunnes A&R:änä tällä hetkellä toimiva VilleGalle sanoi etten voi antaa sitä kenellekään muulle vaan se kuulostaa minun biisiltä. Lähes parin kuukauden biisiin koskemattomuuden jälkeen innostuin kappaleesta uudestaan ja naputeltiin se Aleksin kanssa valmiiksi. Se oli jonkun uuden alku jota en vielä silloin tiennyt. Nyt kun olen jatkanut uuden musan tekemistä huomaan, että olen avannut uuden kanavan itsestäni. Mulle on ollut tosi kauan tärkeää, että musiikkini otetaan vakavissaan ja heti kun päästin irti siitä ja päätin ettei mua ei haittaa jos pilke silmäkulmassa tekemiseni näkyy niin ihmiset on alkanut ottamaan enemmän vakavissaan tajuttuaan, että uskallan olla oma itseni. Se on ihan mieletön voimavara studiossa että voin tehdä kappaleita niin että tekemisen hauskuus kuuluu. 

Kuvailisitko tavallisinta työpäivääsi artistina sekä näyttelijänä?

Biisin teossa olen tosi rutiininomainen, menen aamulla studiolle joko työstämään jotain jo valmista ideaa tai aloitan puhtaalta pöydältä. Hankalimmassa tapauksessa menen pusertamaan jotain lähes valmista viimeistelyä vailla olevaa pätkää. Kirjotan, teen ja tuotan kunnes täytyy ottaa tauko tai ei synny enään mitään uutta. Pyrin siihen että jätän kappaleen studolle, ennen otin aina baunssin mukaan ja kuuntelin sitä kotimatkalla ja illalla. Aloitan tuoreilla korvilla päiväni studiolta. Etuna tässä on se, että huomaa tarvittavat muutokset paremmin eikä tyydy tiettyyn kohtaan ylikuuntelun takia. Kuitenkin jos on tietty flow päällä saatan jatkaa kotona pianon ääressä. 

Näytteleminen on tosi tuotantokohtaista. Välillä täytyy treenata tiettyä roolia varten. Pääasia on ilmestyä paikalle, yrittää olla kaikille mahdollisimman kiva ja pysyä tahdissa mukana pää kylmänä. Pitää pystyä unohtamaan jos tapahtuu virheitä ja aloittaa seuraava kohtaus alusta.

Mistä tai kenestä inspiroidut?

Musiikista eniten. Aika vähän etsin uutta musiikkia, odotan aina tietyiltä artisteilta musiikkia. Jos haluaa ns penetroida mun suojakuorta, jonka sisällä on musiikki jota kuuntelen, pitää olla artistin persoonassa tai musiikissa jotain sellaista merkittävää joka läpäisee musiikkikuplani.Tosi usein ne on suosittuja biisejä ja tykkään pop musasta tosi paljon. Esimerkiksi kun Harry Stylesin as it was tuli, olin todella onnellinen. Tuntuu, että maailmassa musiikki on menossa yhteen suuntaan joka on kaukana indierockista ja en ole saanut siitä tyylistä niin paljon itse irti. Sitten kun tuo biisi tuli ja putsasi koko pöydän olemalla sitä jonka kanssa olen kasvanut niin inspiroiduin sen kappaleen voimasta niin paljon että sain koko edellisen levyni tehtyä.

Millainen prosessi susihavaintoja albumin teko oli uuden tiimin kanssa?

Edellisen levyn ja LP:n kirjoitusprosessin tein pääsääntöisesti itse, sitten kynä oli täysin tylsistynyt mutta melodiaa syntyi ja motivaatiota oli suuresti. Itsevarmuutta ei ollut kirjoittamisen kanssa jolloin Ronja Salmi hyppäsi kirjoittamaan. Levyn teko oli todella hauskaa ja helppoa kun sain ekaa kertaa keskittyä täysin melodiaan. Melodian teko musassa on kivaa, kirjoittaminen on se tärkein varsinkin mulla, mutta en diggaa siitä kun se on niin vaikeeta. Yhtäkkiä sai keskittyä vain siihen kivaan juttuun ja joku toinen joka rakasti kirjoittamista sai keskittyä omaan juttuunsa. EP:n jälkeen mietin tällaistako mun pitää jaksaa ja tehdä 20-30v, mutta nyt tämän levyn myötä tuli taas olo että tämä on kivaa duunia ja löysin uudestaan kirjoittamisen ilon. Levy oli tosi tarpeellinen tekemisen kannalta. 

Millainen kokemus Selviytyjät oli?

Korona-aika jolloin rahaa ei tullut mistään. Se oli pää motivaattori kilpailuun. Mietin onko järkevä homma lähteä, mutta lähdin sitten mukaan täysillä ja voittamaan. Siellä ollessa tajusi että ei tämä kilpailu ole minun persoonalle sopiva. Se prosessi, että olin mukana oli rankka, mutta kun se tuli ulos se oli vielä rankempaa kun ei tiennyt mitä sieltä tulee ulos ja miten se on leikattu. Ei se ole jäänyt vaivaamaan, mutta en kyllä lähtisi uudestaan. Jos on mukavuudenhaluinen tyyppi niin kannattaa harkita onko kilpailijaksi. Ohjelmasta silti pidän se on hyvä ja koukuttava.

Mitä haaveita sinulla on tulevaisuuden urallesi?

Vaihtelee, surffailen sen välillä että olisipa kiva saada tehdä tätä mahdollisimman pitkään ja samalla että saisipa kaiken nyt heti. Kyllä on kauhea nälkä päästä pusertamaan itsestään vielä ne parhaat biisit ja päästä kokemaan ne parhaat keikat ja sanomaan että on nähnyt kaiken. Nyt kun olen perheen isä, on kuitenkin tärkeintä että pystyn tekemään tätä ilman suurempia kriisejä ja asiat menevät todella hyvin. Kyllä näyttelemäänkin haluan vielä. Olisi kiva päästä niin menestyneeksi ja rikkaaksi todetakseen että se ei tuo yksinään onnea.

Kenen kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?

Lauri Haav.

Mitä tekisit työksesi, jos et olisi luovalla alalla?

Puusepäntöitä, se on täydellinen vastapaino ja luonnonmukaista sekä kärsivällisyyttä vaativaa tekemistä. Siitä voisi saada tosi paljon rauhaa

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Free Palestine. Pitää ottaa koko maailma huomioon, toivoisin vain rauhaa ja ymmärrystä

– Melissa/Duettomedia