Miten esittelisit itsesi?

Olen toiminut viihteen alalla vuodesta 2001 alkaen. Olin aluksi levy-yhtiö Poko Rekordsilla markkinointipäällikkönä vastaamassa kotimaisten artistien markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta. Viiden vuoden päästä siitä perustin oman yritykseni ProPromotion Oy:n, joka täytti juuri 18 vuotta. Siitä lähtien olen toiminut PR päällikkönä kotimaisille artisteille sekä edustanut ulkomaisia labeleita ja niiden artisteja. Toimin myös eri festivaalien PR tehtävissä. Lisäksi yritykseni hoitaa elokuvien ja tv-sarjojen PR:ää ja viestintää. Vastuullani oli muun muassa Idols vuosina 2011-2013. Tämän lisäksi ProPromotion Oy tuottaa yritystapahtumia, kutsuvieras- ja lanseeraustilaisuuksia sekä konserttisalikiertueita. Käyn myös kouluttamassa PR:ää viihdeteollisuudessa mm. Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksen musiikkituotannon linjalla tarinoiden ja käytännön kokemusten kautta. Kouluttamisessa on kivaa se, että saa myös itse pysähtyä miettimään, mitä oikeasti teen, ja miten. Työskentelyni ulottuu monipuolisesti musiikin ja tapahtumien kautta elokuvien ja TV:n puolelle, ja täten yhdellä tittelillä on vaikea kertoa tätä kaikkea. Pähkinänkuoressa toimin eri viihteen sektoreilla viestinnän, PR:n ja tuotannon parissa. 

Olet ollut alalla yli 20 vuotta, mitkä ovat olleet on ikimuistoisimpia hetkiä?

Kun ala tunnustaa ja tunnistaa osaamisen. Ensimmäinen vuonna 2008 saatu Music & Median Vuoden tiedottaja / PR-päällikkö -palkinto tuntui tosi tärkeältä, koska se oli alan eikä minkään raadin valitsema. Kaikessa kauneudessaan – vaikka olen ollut hyvin urakeskeinen ihminen -, olen saanut kokea oman jälkeläisen syntymisen tähän maailmaan ja mielestäni saanut yhdistettyä perhe-elämän hyvin tähän työhön. Jos puhutaan ikimuistoisista hetkistä niin se usein koetaan räiskyvinä ja positiivisina hetkinä. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä täysin vastakkaisessa mielessä on ollut Yö-yhtyeen Lindholmin Ollin menehtyminen. Hän oli minulle tosi läheinen ja teime monta vuotta yhteistyötä. Ikimuistoisia hetkiä on siis monenlaisia ja -tunnelmaisia!
Bonus, joka saattaa kannustaa muitakin: silloin kun tuntuu, että on nähnyt ja kokenut kaiken, ei ole kokenut vielä mitään. Se oman työn mielenkiinnon uudelleen löytäminen on tosi tärkeätä. Niistä hetkistä syntyy myös mukavia muistoja!

Työnkuvasi on laaja, miten kuvailisit tavallisinta työpäivääsi?

Yhtenä päivänä se on sitä, että yritän saada vastattua kaikkiin akuutteihin sähköposteihin ja kirjotan päivän aikana keskimäärin 200 sähköpostia. Toisena päivänä on pressipäivä, jolloin vastaanotan haastateltvat, median edustajat ja koordinoin kaikki haastattelut sekä aikataulut. Sellaista trafiikin hoitamista, että ihmiset ovat oikeissa paikoissa oikeeseen aikaan. Hoidan myös paljon taustamateriaaliasioita kuten tiedotteita, kuvia ja videoklippejä. 
Olen junassa usein. Pidän matkoista, koska pystyn keskittymään junassa aivan eri tavoin työhöni. Työnkuvaani kuuluu paljon tekstien laatimista. Parhaimpina vuosina tiedotteita lähtee keskimäärin n. 160. Lisäksi suunnittelen PR-kampanjoita, olkoon kyse artisti- tai elokuvajulkaisusta, teen viestinnän ja PR:n suunnitelman sisältöineen ja aikatauluineen. Paljon saan suunnitella myös lanseeraustilaisuuksien dekoja, visuaaleja ja vieraslistoja. Todella luovaa ja monipuolista työtä. Usein suunnittelu lähtee nollasta. Apunani on asiakas, jonka kanssa sparrailemma yhdessä. Tehtävänäni on kuitenkin tuoda pöytään konkreettisia ehdotuksia. Tämä on ihanaa oppimista koko ajan, kun mikään ei ole ikinä valmis ja kokoajan saa inspiroitua erilaisista asioista ja aiheista. Monet ovat sanoneet, että kanssani on kiva työskennellä, koska olen innostun projekteista. Mielenkiinto ja aiheen kiinnostuspotentiaali isossa yleisössä ovat lähtökohtani. En lähde projektiin, josta en ole itse kiinnostanut ja sitä myötä innostunut.

Mistä lähti idea perustaa ProPromotion?

Olen yrittäjäperheestä kotoisin ja oli hyvin ilmeistä, että jossain kohtaa saattaisin olla yrittäjänä. Taustoitin yrittäjyyttä parin vuoden ajan ollessani levy-yhtiössä töissä. Järki sanoi, ettei kannata lähteä hyvistä vakiduuneista pois. Toisaalta toisessa vaakakupissa painoi idean siemen yrittäjyydestä ja tieto, että Akun Tehdas oli juuri perustettu 2004. Eput houkuttelivat minua sinne, sillä heidän palvelukokonaisuudestaan puuttui silloin viihteen PR- ja tiedotuspalvelut. Ilman Eppu Normaalia en siis olisi todennäköisesti firmaani perustanut. He lähtivät tukemaan henkisesti, mutta myös osakkuudella. Yritys perustettiin sitten Akun Tehtaalle ja ostin Eput ensimmäisen vuoden jälkeen pois, eli olen ollut viimeiset 17 vuotta yritykseni 100% omistaja. Hankin asiakkuuksia jo ennen kuin olin firman perustanut. Kävin silloisen työnantajani kanssa hyvähenkisen keskustelun ja hän ymmärsi paloni yrittäjyyteen. Entisestä työnantajastani tuli alkuun isoin asiakkaani ja yhteistyö jatkui vielä vuosikaudet. Minulle on todella tärkeää, että sillat eivät pala ja haluan hoitaa työni hyvin. Ihmisarvoa ei kuitenkaan mitata sillä, mitä sä teet vaan miten kohtelet muita ihmisiä.

Miten tiedottajan ja promoottorin työtehtävät eroavat toisistaan?

Tiedotus on perinteistä journalistisisältöistä mediatiedotusta: mitä, missä ja milloin. Tiedottajalla on tärkeä rooli muotoilla hyvä, selkeä ja ytimekäs viesti, joka voi parhaassa tapauksessa mennä sellaisenaan läpi medioissa. 
PR-työ puolestaan on esimerkiksi mediaa mahdollisesti kiinnostavien näkökulmien kehittelyä yritykselle, tapahtumille, aiheille tai tuotteille. Muun muassa haastattelut koetaan PR:ksi. Niiden valmisteluun ja taustoitukseen median edustajat käyttävät usein pohjaksi mediatiedotetta. 
Pienen budjetin, mutta maksimaalisen huomion saavia kampanjoita, jotka herättävät ihmisten mielenkiintoa räätälöidyn näkökulmin, luetaan niin ikään PR:ksi. 
PR suunnitelma sisältää esimerkiksi viestinnän linjat ja pääviestit eli purettuna, mikä aiheessa on mediaa kiinnostavaa, mitä medioita lähestytään milläkin aiheilla, kuka antaa haastatteluja ja missä vaiheessa. Kokonaisaikataulu hahmottaa työn laajuutta ja sisältöä. Suunnitelmassa otetaan myös eri kohderyhmät huomioon. 
Usein mietin ja valmistelen juttunäkökulmat mediakohtaisesti eli mikä aiheessa on kiinnostavaa vaikkapa Me Naisille tai Radio Rockille. Tällöin aiheen voi saada laajemmin esille eri kohderyhmille. Tässä saa nimenomaan käyttää sitä luovuutta!

Millaista oli hypätä Blind Channelin PR-henkilöksi UMK aikoihin? 

Olin Levillä hiihtohississä, kun yhtyeen silloisen levy-yhtiön pomo Riku Pääkkönen soitti. Hän pohjusti Blind Channel -pyynnön. En suoralta kädeltä lupautunut. Kolmannella kysymällä hän käski kuunnella edes sen biisin. Kun kuulin Dark Siden totesin, tämä on kansainvälisen tason biisi ja tässä on oltava mukana. Kuittasin Rikulle ja siitä matka alkoi. Tein PR-suunnitelman ja soitin toiselle laulajalle Joel Hokalle, jonka kanssa olimme heti samalla aaltopituudella asioista ja hän ymmärsi todella hyvin viestintää ja PR:ää. Oli helppo lähteä matkaan ja suunnitella mediavalintoja. Ensimmäinen voitto oli, kun yhtye pääsi MTV:lle ja sai tärkeää TV-näkyvyyttä. Näkökulmana oli, menestyttäisiinkö pitkästä aikaa Euroviisuissa raskaammalla rockilla. Lordin menestyksestähän oli kyllä jo tovi. -Menestyttiin. Tapasimme bändin kanssa toisemme vasta UMK:ssaTampereella korona-ajan rajoitteiden takia ja juhlimme suoraan voittoa. Siitä alkoi usean päivän haastisrumba. Bändi oli hämillään ja uuden edessä, miten kaikki tapahtui ‘yhdessä yössä’. Valmistauduimme Euroviisuihin ja haastatteluja oli satoja ympäri maailmaa. Euroviisumedioita kun on joka paikassa Jenkkejä ja Australiaa myöten. Kaikki hoidettiin maantietellisen sijainnin sekä koronatilanteen takia etänä. 
Olin etukäteen suunnitellut ja ehdottanut Ylelle, että toteutetaan Suomeen paluun yhteydessä lehdistötilaisuus lentokentällä – kävi mittelöissä miten kävi. Tuntui nimittäin, että viisupöhinä Suomessa oli ottanut täysin uusia kierroksia. Koin, että välttämättä sijoituksella ei olisi niinkään väliä – ellei jäätäisi viimeisiksi. Korona-aikana ei olisi imagollisesti hyvä juttu saapua suoraan faniyleisön sekaan lentokentän tulohalliin. 
Tiedotustilaisuus toteutettiin menestyksekkäästi. Seuraavan päivän lööpit huusivat Blind Channelia. Tiedotustilaisuus oli valtavan katsottu slottimyös Yle Areenassa. 
Työ vaatii kokemusta, suunnittelua, verkostoja, ‘tuotteen’ ja median tuntemusta sekä sosiaalisuutta. Loppuviimein asiakas aina päättää, tietenkin myös budjetin.

Mieluisinta työssäsi? Haastavinta työssäsi?

Yksi mieluisimpia hetkiä oli vuoden 2021 Euroviisut, kun olin BlindChannelin edustajana Rotterdamissa vastaamassa kansainvälisen median haastattelujen koordinoinnista ja muista PR tehtävistä. Se oli sellainen once in a lifetime kokemus. Hienoja hetkiä ovat olleet myös ulkomaisten tähtien keikkalanseeraukset ja haastatteluhostaukset. 
Olen kasvanut tälle alalle, isäni toimi eläessään eri yhtyeiden kitaristina, ja en oikein osaa fanittaa ketään. Se on tärkeä asia musiikki- ja viihdebisneksessä. Käsittelen heitä kollegoina. Arvostus artisteja ja heidän työtään kohtaan on valtava. On iso kunnia, että pääsee tutustumaan heihin pintaa syvemmälle. 
Haastavin hetki liittyy Olli Lindholmin kuolemaan ja siihen, miten paljon sitä mediassa riepoteltiin. Niinä aikoina koki tiettyjen toimittajien epäinhimillisen haaskalintumaisen toiminnan. Jopa hautajaisiin, jotka olivat yksityinen tilaisuus, yritettiin päästä kuvaamaan. Peräänkuulutan välillä unohtuvaa inhimillisyyttä tässä viihteen alttarilla. Tottakai eri tavalla haastavia tilanteita on päivittäin, kuten aikataulumuutoksia, sairastapauksia tai asiakas tilaa palvelun, jonka sisältöä ei ymmärrä. Esimerkiksi tiedotteiden ja uutiskirjeiden ero ei ole selvä. Välillä vaaditaan yli-sanoja ja muita adjektiiveja tiedotteisiin. En taivu niihin ellei ole esittää faktaa.  Muun muassa ”suurin” vaatii faktapohjan eli millä mittarilla tiedotettava asia, aihe tai tuote on suurin.Työni on täten samalla opetustyötä, mitä on viestintä.

Millaisia taitoja alalle haluavalta vaaditaan?

Tämä on sosiaalista työtä. Alalla on tosi tärkeää verkostoitua ja kohdata ihmisiä. peräänkuulutan sitä, että aina ei tarvitse olla hyötynäkökulma mielessä tapaamisissa vaan on tärkeää välillä käydä kahvilla vaihtamassa kuulumisia ja ajatuksia. Samalla se voi orgaanisesti avata yhteistyömahdollisuuksia ja kaiken kaikkiaan madaltaa jatkossa kynnystä ottaa yhteyttä sekä esitellä ideoita. Korona aiheutti sen, että kaikki hoidettiin etänä. Kasvokkain tapaamisilla tuntuu olevan tässä ajassa erityinen merkitys. Siinä syntyy enemmän ideointia ja vuoropuhelua. Tärkeää on myös osata kirjoittaa ja osata suomen kieli sekä ymmärtää mediatiedotteen sisältöä ja rakennetta. On eduksi tunnistaa median tarpeet ja tapa toimia sekä olla itse tavoitettavissa.

Olet kertonut olleesi aiemmin introvertti, miten pääsit sen ‘’yli’’?

Se oli kauheaa. Nuorempana jännitin kaikkea, koko ajan ja paljon. Oli vain pakko hypätä syvään päätyyn, tehdä pelottavia asioita, kehittää omaa ajattelua ja asennetta. Pakotin itseni erilaisiin tilanteisiin ja menin esimerkiksi alan untuvikkona edustamieni artistien bäkkäreille, jossa oli pakko keksiä aiheita ja puhuttavaa. Työnsin itseni avaamaan eri tapahtumia ja näytöksiä. Huomasin, että tilanteista selviää hengissä. Se on ollut suuri motivaattorini. Lisäksi mielikuvaharjoittelu ja mielen sparraus auttavat, esimerkiksi ajattelemalla, että tämä on hienointa, mitä voin tehdä.

Mikä ollut kivointa sekä haastavinta kirjasi teossa? Millaisia tunteita valmis kirja sai aikaan?

Kivointa oli aika. Kerrankin oli aikaa tehdä kirja, koska korona ja siihen liittyvät rajoitteet olivat päällä. Seuraavaksi kivointa oli muistelu. Oli upeaa palata asioihin, sattumiin ja tapahtumiin ja pohtia samalla, miten bisnes on kullakin aikakaudella kehittynyt. Kivaa oli myös kirjajulkaisun jälkeiset haastattelut, joissa pääsi asioita ja tapahtumia sanallistamaan ja avaamaan. Lisäksi myönteinen palaute oli mukavaa. Olin luonnollisesti kirjoittanut kirjaa yksin ja hyvin päiväkirjamaisesti. Kun se tuli julki, heräsi kauhunhetket. Apua, joku saattaa oikeasti lukeakin tämän kirjan! Mietin myös, että nyt on sallittua unohtaa nämä asiat, kun ne ovat kirjojen kansien välissä tallessa 🙂

Miltä tuntuu olla palkittuna Music & Median Industry Awardseissaviidesti?

Jokainen palkinto on ollut upea ja arvostan jokaista valtavan paljon. Ensimmäinen on toki aina ensimmäinen (v. 2008) ja ikimuistoisin. Kaikki palkintokivet ovat kotini työhuoneessa muistuttamassa upeista hetkistä ja muistoista, mutta myös hiestä, sydänverestä ja ympärivuorokautisista duunipäivistä, jotka olen tälle alttarille antanut – rakkaudesta lajiin.

Muuttaisitko alalta jotain?

Pienempien artistien näkyvyys- ja kuuluvuusmahdollisuuksia tulisi kehittää. Viihteen eri sektoreiden välistä yhteistyötä sekä alan ammattitaidon jakamisen foorumeita ja alustoja tulisi monipuolistaa ja edistää. 

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Olkaa kunnolla, keskustelemalla saa ratkaisuja aikaan, ei aseella.