Haastattelusarjassamme vieraili YleX:n musiikkitoimittaja Katri Norrlin. Hän kertoo haastattelussaan muun muassa uransa mieleenpainuvimmista hetkistä sekä tiimin tärkeydestä työssä.

Miten esittelisit itsesi?

Olen maailmasta utelias ja herkästi innostuva tyyppi. Rakastan popkulttuuria ja sen analysointia ja sytyn tanssimisesta ja hyvästä musiikista. Ammatiltani olen musiikkitoimittaja ja juontaja.

Mistä innostus musiikkitoimittajan työhön sai alkunsa?

Tiesin lukiossa, että tykkään kirjoittaa ja esiintyä, ja että minua innosti leffat, tv-sarjat, kirjallisuus ja musiikki. Silloin en kuitenkaan vielä osannut hahmottaa, että näiden asioiden ympärille voisi rakentua oma työ.

Menin Lahden kansanopiston journalistilinjalle vuodeksi tunnustelemaan toimittajuutta, ja siellä minulle kirkastui se, että media-ala tuntuu hyvältä idealta. Hain sen jälkeen Metropolia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan medianomiksi monimedialinjalle. Koulussa pääsi testaamaan monenlaista aina artikkelien teosta dokumenttien ohjaamiseen ja monikameratuotantoihin. Se tuntui omalta.

Opintojeni aikana sain harjoittelupaikan YleX:ltä. Hain nimenomaan sinne, koska musiikki kiinnosti minua ja YleX:llä musiikki on niin vahvassa roolissa.

Olin ensin sometiimissä enimmäkseen kameran takana ja leikkaajana. Välillä kirjoitin artikkeleita. 2018 minut valittiin juontamaan viikoittaista musaohjelmaa, Uuden musiikin viikkoa, jossa sain joka viikko kuratoida ne kaikista oleellisimmat musauutuudet kahden tunnin pakettiin. Toimittaja-juontajan rooli tuntui minulle oikealta. Aloitimme samana vuonna myös musiikkijournalismiin keskittyvän YouTube-kanavan, joka tätä nykyä kantaa nimeä YleX: Katri Norrlin. 

Nyt olen keskittynyt videomuotoiseen musiikkijournalismiin. Radiohommista pois jättäytyminen kirpaisi ensin hieman, mutta kyse oli ehkä oikeastaan esimerkkien puutteesta videopuolella. Videomuodon haltuunoton myötä olen päässyt kokeilemaan erilaisia journalismin toteutustapoja. Ja sehän käy, koska rakastan testata ja luoda uutta.

YleX:n rinnalle on tullut muutama vuosi sitten UMK eli Uuden musiikin kilpailu, jonne hyppäsin mukaan luomaan somesisältöjä ja tekemään haastatteluja. Pariin otteeseen olen ollut myös selostamassa lähetyksen englanniksi. Meidän perheessä on aina katsottu Euroviisuja, ja onkin hauskaa, että Euroviisuihin johtava matka kuuluu nyt työnkuvaani. 

Tässä työssä on paljon erilaisia palikoita, joista kokonaisuus koostuu. Osa työstä näkyy yleisölle enemmän kuin osa. Enkä tee asioita yksin, vaan ihana tiimi on vahvasti kaikessa mukana – ideoiden pallottelusta otsikoiden hiomiseen.

Paras palaute mitä olen saanut on, kun minua pidetään ammatillisena esikuvana. Se inspiroi minua tekemään ja kehittymään.

Jännitätkö esimerkiksi haastatteluja?

Ensimmäinen tekemäni artistihaastattelu oli Karri Koiran kanssa, kymmenisen vuotta sitten. Ennen kuin opiskelin Metropoliassa. Se oli uutta ja kutkuttavaa ja totta kai jännitti. Ympyrä sulkeutui hauskalla tavalla, kun muistelimme hetkeä Karri Koiran kanssa tänä kesänä haastattelun yhteydessä.

Uran alkuvaiheessa, etenkin livetilanteissa, saatoin jännittää sitä, pysyykö minulla ajatukset kasassa ja kysymykset päässä – tai mitä jos kertakaikkiaan tipahdan keskustelusta pois kesken kaiken? Mutta avainjuttu onkin ehkä ollut ajatella haastattelutilanteita keskusteluina. Ja minä pidän keskusteluista.

Onhan se jännittävää edelleenkin, jos tietää menevänsä haastattelemaan esimerkiksi nuoruudessa fanittamaa Ville Valoa tai Suomi-legenda Katri Helenaa, mutta haastattelutilanteissa sitä menee kuitenkin aina tietynlaiseen “työmodeen”.

Miten valmistaudut haastatteluihin?

Kaikki lähtee henkilöön tai ilmiöön perehtymisestä. Haastatteluja varten ideoin läjän kysymyksiä, esimerkiksi artistin uran senhetkisistä tapahtumista tai jostain ennalta mietitystä teemasta. Kysymysten määrä riippuu siitä, kuinka laaja lopputuloksesta halutaan. Jatkokysymyksiä kannattaa myös aina olla varalla mietittynä.

Haluan omalla panoksellani yrittää luoda haastattelutilanteesta mahdollisimman turvallisen ja lämpimän. Uskon, että turvallisessa tilanteessa syntyvät parhaat haastattelut.

Miltä tyypillisin työpäiväsi näyttää?

Työpäiväni ja -viikkoni ovat keskenään erilaisia, ja se sopii minulle. Jotkut päivät ovat palaveripainotteisia, jotkut täynnä kuvauksia ja jotkut vietän taustatutkimuksen ja käsikirjoittamisen parissa. Tavanomainen työviikkoni starttaa katsauksella musiikkimaailmaan ja ajankohtaisiin aiheisiin toimituksellisessa palaverissa, jossa ideoidaan ja mietitään näkökulmia isommalla porukalla. 

Nautin siitä, kun työn alla on useita projekteja. YleX:n ja UMK:n lisäksi tänä ja viime vuonna olen ollut mukana Summerin nuorille suunnatussa tanssisarjassa Moves Like Summerissa juontajana.

Mitä keinoja sinulla on pysyä kärryillä musiikkimaailman uusimmista ilmiöistä?

YleX on sen suhteen itseään ruokkiva paikka. Me keskustelemme töissä musiikista ja musiikki-ilmiöistä jatkuvasti ja vinkkaamme kiinnostavista aiheista toisillemme. Sen lisäksi seuraan useita eri musiikkimedioita ja esimerkiksi somessa monia artisteja ja musiikkialan tekijöitä. Seuraan myös sitä, mitä musiikkia ihmiset kuuntelevat esimerkiksi eri alustoilla ja eri maissa. Ja tietysti kuuntelen paljon uutta musiikkia itse.

Mikä on kivointa työssäsi?

Olen onnekas, koska saan tehdä töitä intohimoni kohteiden parissa. Minulle on myös antoisaa tehdä työtä, jonka koen merkitykselliseksi.

Ikimuistoisia hetkiä on vuosien varrella ollut paljon lavajuontojen tuomasta huumasta todella kiinnostavien ihmisten kohtaamisiin. Ne kohtaamiset voivat olla yhtä lailla haastatteluja ikonisten artistien kanssa, lounaskeskusteluja työkavereiden kanssa tai hetkiä tapahtumissa yleisön kanssa.

Jokavuotisia kohokohtia on festarireissut, joilta jää käteen tunnelmallisia sisältöjä ja ihania muistoja työkavereiden kanssa. Kuten se, kun liikutuimme porukalla Antti Tuiskun viimeisen keikan aikana Ruisrockissa, ja kun sitten taas seuraavana kesänä liikutuimme PMMP:n paluukeikalla Provinssissa. On aivan parasta kokea asiat yhdessä.

Yksi työurani unohtumattomimmista jutuista on toki ollut Käärijä-kevät ja Euroviisut paikan päällä Liverpoolissa. Onneksi muistimme siellä ollessamme myös nauttia hetkistä. En edes tiedä, kuinka monta kertaa mietimme Liverpoolissa ollessamme ääneen, kuinka tämä tulee olemaan yksi elämämme ikimuistoisimmista ajanjaksoista.

Mikä on haastavinta työssäsi? 

Julkinen työ on näyttänyt raskaammat puolensa, kun olen välillä vastaanottanut hirveitä kommentteja, joskus jopa uhkailua. Onneksi tulee enemmän järkevää, rakentavaa ja ihanaa palautetta, mutta usein ne ikävät jäävät mieleen. Keskustelu kuuluu asiaan, ja minusta se on onnistuminen, kun sisältömme herättävät kiivastakin keskustelua, mutta henkilöön menevät kommentit tai viestit ovat joskus tuntuneet pahalta. Haasteiden edessä tiimin ja työyhteisön tuki on tärkeää, kun tietää, ettei ole yksin.

Onneksi – ja tavallaan myös valitettavasti – sitä on tullut vahvemmaksi. Ja onneksi myös pidän työstäni ja niistä mahdollisuuksista, joita työ ja sen tuoma näkyvyys toisaalta näistäkin asioista puhumiseen tuovat.

Miten suhtaudut epäonnistumisiin?

Olen huomannut olevani vaikeissa paikoissa aika ratkaisukeskeinen. Mietin, mikä on mennyt pieleen, miten mennään eteenpäin ja hoidan sen mitä pitää. Joskus on tilanteita, joissa sisältöön on jäänyt virhe tai ikävä kommenttivyöry iskee jostain muusta syystä. Omat mokat ärsyttävät eniten. Epäonnistumisien ja hankaluuksien kohdalla voisin jälleen korostaa tiimin ja tuen merkitystä.

Millaisia vinkkejä aloitteleville musiikkitoimittajille?

Musiikkimaailman käänteiden perässä pysyminen ja tulevien ilmiöiden ja trendien aistiminen ovat keskeisiä juttuja musiikkitoimittajuudessa.

Kannattaa kokeilla ja tehdä mahdollisimman paljon. Olen itse esimerkiksi pienenä leikkinyt Photoshopin kanssa, nauhoittanut omia leikki-radio-ohjelmia ja kuvannut kavereiden kanssa musiikkivideoita – ja näin jälkeenpäin olen huomannut, kuinka paljon hyötyä siitä kaikesta on ollut nykyisessä työssäni.

Toimittajan työtä voi opetella ja siinä voi kehittyä. Konkreettisiin asioihin, kuten vaikka äänen tai videon editointiin tai tekniikan käyttämiseen, löytää kyllä tutoriaaleja. Silloin korostuu oma kiinnostus, uteliaisuus ja intohimo. Jos haaveilee nimenomaan musiikkitoimittajuudesta, on hyvä, että on palo musiikkiin, mutta mielestäni palo toimittajuuteen on myös olennaista.

Millaista tunnustusta olet saanut työstäsi?

Palkintojen takia en tätä työtä tietenkään tee, mutta onhan se hienoa, kun oma työ huomioidaan. Vuonna 2022 voitin Vuoden toimittaja -palkinnon Industry Awards -gaalassa. Tunnustus tuntui tosi hyvältä, sillä se tuli alan sisältä. Samoihin aikoihin eräässä kahvilassa barista teki kahvini kysymättä nimeäni ja kirjoitti mukiin “Suomen parhaalle musatoimittajalle”. Tämä kahvimuki on edelleen Vuoden toimittaja -palkinnon vieressä kirjahyllyssäni, koska koen kummankin yhtä merkittäväksi tunnustukseksi.

Jokainen kommentti siitä, että katsoja on saanut jotain videosta ja jokainen tarina siitä, että olen innostanut jotakuta tavoittelemaan musiikkitoimittajan työtä tai hakeutumaan media-alalle tuntuu myös tavallaan tunnustukselta.

Olet ollut mukana UMK-ammattilaisraadissa ja jakamassa Suomen pisteet viisufinaalissa, miltä nämä hetket ovat tuntuneet?

Kaikessa raatityöskentelyssä on iso vastuu, ja on ollut suuri kunnia olla osa UMK-ammattilaisraatia viime vuosina. 

Suomen euroviisupisteiden jakaminen oli äärimmäisen erikoinen tehtävä. Se oli vuosi 2021, eli Blind Channel -vuosi, ja minä lakkasin keskisormieni kynnet erottuvilla väreillä Blind Channelin värjättyjen sormien tapaan. Itse h-hetki livenä lähetyksessä oli lopulta ihan tosi veikeä hetki, ja minä tervehdin Eurooppaa sanomalla “greetings from the Dark Side”.

Olet kirjoittanut myös kirjan Vitun ruma v. 2021, joka kertoo sosiaalisen median luomista ulkonäköpaineista. Millaista palautetta kirja on saanut? 

Paljon ihastuttavaa palautetta. Moni on löytänyt kirjan tarinoista samaistumispintaa. Erityisen tärkeitä palautteita ovat olleet sellaiset, joissa on kerrottu, ettei joku yleensä lue kirjoja, mutta on kokenut tämän teoksen sen verran merkittäväksi, että on päättänyt tarttua siihen. Kirjaa on luettu myös kouluissa. Minun ja Nellin tavoitteena oli luoda mahdollisimman helppolukuinen kirja, jossa on selkeitä osioita ja jonka pystyy lukemaan palasissa. On hienoa kuulla, että sitä on käytetty esimerkiksi esitelmissä ja oppimateriaalina.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on itsellesi? 

En ole oikeastaan koskaan tykännyt suunnitella pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä minun onkin tarkoitus edetä askel kerrallaan ja luoda oma tieni. Olen jo päässyt toteuttamaan monia asioita, joista olisi uskomatonta kertoa pikku-Katrille. Minulla on tosi hyvä olla työssäni juuri nyt. 

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua?

Haluaisin kannustaa kaikkia empatian taidon kehittämiseen. Se on ihmisyydessä keskeinen ominaisuus ja taito, jota todellakin kaivataan. Muutenkin rakastan ajatusta siitä, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan kehittyy ja kasvaa läpi elämän. Mielestäni siihen kannattaa suhtautua ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.

Haastattelu: Melissa Mountassir
Teksti: Julia Ojala