
Haastattelusarjassa vieraili pitkään musiikkialalla toiminut Aki Sihvonen, joka työskentelee legendaarisella Finnvoxilla studiopäällikkönä.
Miten esittelisit itsesi?
Olen Aki Sihvonen, toimin nykyisin Finnvoxin studiopäällikkönä. Lisäksi olen tuottaja, biisinkirjoittaja, miksaaja ja muusikko. Olen työskennellyt Finnvoxilla 14 vuotta, joka kuulostaa omaankin korvaan aika uskomattomalle. Olen lähtöisin Savonlinnasta ja Tampereen kautta tänne pääkaupunkiseudulle päätynyt, ainakin jollakin tavalla lepponen luonne.
Miten päädyit alalle?
Aloitin muusikkona, kuten varmaan moni muukin. Soitin kitaraa nuorena ja olin perustamassa 14-vuotiaana ensimmäistä bändiäni. Olen 15-vuotiaasta eteenpäin kiertänyt keikoilla ympäri Suomea. Silloinhan meillä piti olla joku vanhempi henkilö kuskaamassa meitä, kun kellään ei ollut vielä ajokorttia. Silloin vaan ajettiin ympäri Suomea, mutta se oli kivaa. Tutustuin eri paikkoihin kuten nuorisotaloihin ja siitä oikeastaan lähti se idea oman bändin musan tekemisestä. Sävelsin silloin musaa muiden kanssa ja se kiinnosti aina, että mistä kaikista osista ja asioista nyt ylipäätään musiikkikappale syntyy. Sitä kautta oikeastaan se kaikki kiinnostus on lähtenyt äänittämistä, tuottamista ja musiikin tekemistä kohtaan.
Menin Savonlinnan taidelukion kautta Tampereen ammattikorkeakouluun ja valmistuin sieltä 2010, jonka jälkeen tulin tänne Finnvoxille harjoitteluun ja jäinkin sitten töihin suoraan sen jälkeen. Olen siis kyllä kerennyt sen verran keikkoja tehdä elämäni aikana, että tää hyvin sopii mulle olla täällä taustajoukoissa. Mä diggaan tosi paljon siitä itse musan tekemisestä ja myös siitä teknisestä puolesta. Edelleen mä soitan paljon omissa tuotannoissa itse, että pääsee soittamaan kuitenkin melkein joka päivä, se ei ole hävinnyt mihinkään. Tässä on jotenkin jalostunut ne kaikki puolet mistä mä tykkään ja saan tehdä niitä joka päivä.
Ja se mikä hyvä tässä Finnvoxissa on niin täällä tehdään tosi monipuolisesti musaa, se ei ole vaan joku tietty genre. Teemme paljon projekteja myös esimerkiksi indie artisteille. Saan tehdä asioita tosi laidasta laitaan niin se pitää virkeänä. Finnvoxilla on myös saanut todella paljon tukea vanhemmilta kolleegoilta.
Millaisen vinkin antaisit alalle haluavalle?
Alalle pääseminen on haastavaa, vaikka olisi esimerkiksi kontakteja. Työtä joutuu tekemään tosi paljon ja se on jäänyt minulle mieleen, sillä en osannut arvata sitä kuinka paljon työtä se vaatii. Itseäsi varten sitä työtä teet ja tämä on aika rakkaudesta lajiin ala. Sanon kaikille, että usko itseesi, vaikka ne alkuvuodet voivat tuntua aika raastavilta. Jotain hyvää varmasti tapahtuu kun uskoo itseensä. Kontaktien luominen on aikamoista hommaa, mutta sitä pitää vaan tehdä.
Montako henkilöä Finnvoxilla työskentelee?
Tällä hetkellä taitaa olla palkkalistoilla noin 15 henkilöä. Lisäksi meillä on aika iso freelancer rinki josta voidaan pyytää sitten lisäapua tai jotka vastaavasti äänittää vaikka meidän studiossa jotain omia projekteja.
Mitä kaikkea on mahdollista tehdä studiollanne?
Mun duuni on se hyvin pitkälti että artistin tai bändin kanssa aloitetaan siitä että onko meillä biisejä. Jos meillä ei ole biisejä niin aletaan yhdessä tekemään niitä, eli se lähtee ihan siitä perusasioista, jotka tietysti pitää koko alan pystyssä. Niitä ovat itse kappaleiden kirjoittaminen tai musiikin luominen, tuottaminen, äänittäminen, miksaaminen ja masterointi eli siinä on se normaali musiikin luonnin koko polku. Meillä oikeastaan tehdään kaikki, mitä ennen julkaisutoimintaa tapahtuu.
Sen lisäksi meillä on tämä leffapuoli, jolla on iso rooli. Siellä tehdään oikeastaan kaikki mihin ääntä tarvitaan kuvan kanssa. On siistiä huomata miten leffapuoli on kasvanut ja kuinka paljon sieltä tulee tilauksia. Esimerkiksi Netflix on vaikuttanut paljon elämiimme kuluttajina ja se näkyy työpuolellakin. On hienoa, että Suomessa on paljon ammattitaitoa leffapuolellekkin.
Finnvoxilla tehdään myös ääniä peleihin ja elokuviin, miten näet alan muuttuneen?
Itse perusajatus ei sinänsä ole muuttunut, vaikka kaikki sen ympärillä on. Tuntuu että tekijöille riittää vähemmän rahaa, vaikka koko bisneksessä on varmasti tällä hetkellä eniten rahaa mitä on ikinä ollut. Musiikin digitalisaatio, samalla tavalla kun kuvapuolella, on tuonut paljon lisää asiakkaita ja samalla myös lisää rahaa tähän bisnekseen. Tekijöitä on enemmän ja on hankalaa enää saada kiinni siitä, ketä kaikkia ne yhteistyökumppanit voisi olla. Ehkä ennen tämä työ oli helpompaa.
Toisaalta muutos on myös hyvä asia, koska nyt niitä tekijöitä on myös siellä julkaisija- ja tilauspuolella. En mä ole mitenkään sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin, mutta kyllä tilanne on muuttunut myös ihan tälleen tuottajan näkökulmasta. Silloin, kun aloitin niin se tuottaminen oli, mitä se tietysti on edelleen, paljon sitä, että tuottajana yrität siitä artistin ja hänen tekemästä taiteesta omilla näkemyksillä hioa timantista. Nykyään tuntuu, että aika usein siinä ollaan paljon enemmän mukana siinä itse luomisprosessissa, mikä sekin on tietysti hyvä asia. Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että mikään artistiprojekti ei ole tuottajan projekti ellei se ole erikseen sen tuottajan levy. Tuottaja on aina auttamassa ja jos näin ajatellaan, silloin musiikki pysyy monipuolisempana, kun sä et itse vaikuta liikaa siihen kappaleeseen vaan kuuntelet mitä sillä artistilla on sanottavaa ja autat siinä asiassa. Koen, että ala on muuttunut niin, että odotusaste tuottajaa kohtaan on jotenkin paljon isompi ja että tuottajan pitäisi pystyä tekemään kaikki. Onko se aina järkevää, niin mun mielestä ehkä ei. Vaatimukset tuottajia kohtaan on nousseet kyllä paljon. Tuottajia varmasti nostetaan enemmän ja tuntuu että he ottavat myös roolia paljon enemmän kuin ennen. Siinä on hyviä ja huonoja puolia.
Miten biisin tekoprosessi etenee?
Se on hyvin projektikohtaista. Jos me aloitetaan artisti X:n kanssa tekemään jotain, niin se lähtee oikeastaan aina keskustelusta. Keskustelu ei välttämättä liity ollenkaan siihen musaan, vaan siinä käydään läpi vähän että miten menee, onko kaikki hyvin ja ihan tämmöisiä arkisia asioita. Ensin on voitettava artistin luottamus ja etenkin jos kyseessä on uusi tuttavuus. Tuottajana haluan oppia vähän tuntemaan ja ymmärtämään sitä artistia ja hänen sielunmaisemaa, koska sillä tavalla pystyn puskemaan häntä eteenpäin siihen omaan juttuun, rohkaisemaan ja tukemaan silloin kun hän sitä tarvitsee. Välillä ei ensimmäisenä päivänä kirjoiteta yhtään mitään. On tärkeää vain aistia tilannetta. Uskon, että silloin artistista tai bändistä saadaan kaikkein eniten irti, kun ensin pääsee tutustumaan. Välillä ollaan tehty yhdessä päivässä valmis kappale ja välillä sitä yhtä biisiä saatetaan työstää viikkokausia eri versioin. Isojen projektien, kuten levyjen kanssa projektit voivat kestää monen vuodenkin ajan, mutta ei tietenkään päivittäin tehtynä vaan kappale kappaleelta.
Ikimuistoisin projektisi?
Varmaan yksi ehkä hauskimmista ja samalla raastavimmista oli kun me tehtiin aikoinaan Softenginen levy. He olivat olleet Euroviisuissa ja tuotin niiden silloisen viisubiisin. He menestyivät hyvin Euroviisufinaalissa ja muistaakseni levy-yhtiöiltä tuli semmoinen pyyntö, että nyt on saatava levy äkkiä ulos. Tehtiin levyä laulaja Topi Latukan kanssa. Hän asui silloin Seinäjoella, tuli sieltä Helsinkiin ja nukkui välillä studion sohvalla ja teimme levyä käytännössä aamusta yöhön. Suurin osa biiseistä oli onneksi jollain tasolla tehty, mutta tuottaminen ja kaikki muu vei aika paljon aikaa. Levyllä oli tosi kova deadline. Sitä mä muistelen edelleen monta kertaa lämmöllä, kun levy otettiin vastaan hyvin. Se oli myös mun tuottajauralle ensimmäinen sellainen iso kokonaisuus niin se on tärkeä myös sillä tavalla itselleni.
Muistan aina, kun isä soitti Mikko Kuustosen biisejä, kun olin lapsi. Kun mä pääsin tuottamaan Kuustoselle niin se oli sellainen jes tää on hieno hetki ja ympyrä sulkeutuu -tapahtuma. Kun Softenginen levy saatiin valmiiksi, aloitin suoraan tekemään Hectorin levyä, jonka siis tuotti Okko Laru ja mä äänitin. Siinä oli semmoinen neljän kuukauden jakso, jossa tein kaksi levyä ja molemmat oli aika aikaa vieviä. Myös Leo Stillmanin eka levy oli aikamoinen projekti, mutta sitä oli hauskaa tehdä.
2019 sain tehdä Lewis Capaldin kanssa version The Chemical Brothersin Setting Sun-biisistä. Tämä prosessi kuvattiin Finnvoxin F-Studiossa ja se päätyi Youtube Originals sarjaan. Lewisin kanssa työskentely oli helppoa ja hauskaa. Ei ollut egoja studiossa, oli vain musiikin riemua ja mielettömän taitava laulaja.
On tietysti paljon muitakin hienoja kokemuksia, mutta nämä ovat nyt päällimäisenä mielessä.
Millainen on tavallisin työviikkosi?
Mä oon tosiaan täällä myös studiopäällikkönä, niin siihen kuuluu kaikenlaisia hallinnollisia asioita ja studioiden ylläpitoa. Normaalin viikon aikana mulla saattaa olla 1-3 eri artistia täällä ja yleensä kaikki projektit ovat vähän eri vaiheissa. Joku on ihan alussa, jonkun kanssa ollaan jo tekemässä biisiä demoksi asti ja jonkun kanssa ollaan siellä loppuvaiheessa, että kuunnellaan tai mietitään vaikka miksausta. Viikossa on siis tosi monipuolisesti esimerkiksi miksausta, tuottamista ja äänittämistä.
Meillä on täällä sillä tavalla, että välillä mut saatetaan bookata vain äänittäjäksi sessioon, jolloin mun rooli on olla vaan äänittäjä ja tekninen henkilö Se on itse asiassa aika mukavaa, kun jos olisi pelkkää tuottamista koko ajan niin aivot voisivat käydä vähän liian ylikierroksilla, jolloin se äänittäminen on kivaa vaihtelua. Olen siitäkin tykännyt aina ja tykkään, ettei mulla ole sellaista tuotannollista vastuuta sitten siitä projektista. Se on kuin olisi kokonaan eri hattu päässä. On kivaa myös tavata muita tuottajia ja keskustella heidän kanssa. Kaikilla meillä on vähän omat tyylit tehdä ja arvostan paljon muita suomalaisia tuottajia, niin on kiva jakaa ajatuksia ja siten sieltä saattaa löytyä jotain myös itselle. Koen, että Suomessa on aika hyvä avoimuus asioissa eikä asioita salailla muilta.
Onko sinulla esikuvia?
Ville Valo on pitkään ollut mun suuri esikuva. Muistan, kun nuorena ostin HIM:in levyjä ja luin missä ne on tehty niin aika moni niistä on äänitetty täällä Finnvoxilla. Musiikin puolelta esikuvia on paljon tyyleistä ja soittajista, kuten Bruce Springsteen tai John Mayer. Mä en oikein tiedä onko mulla ikinä ollut sellaista tiettyä tuottajaa ketä mä jotenkin katsoisin tosi paljon ylöspäin. Se on enemmänkin niin, että jos mä löydän jonkun hyvän levyn, tsekkaan kuka sen on tehnyt ja sitä kautta alan seuraamaan hänen tyyliään.
Oon aina arvostanut vaikka biisintekijöistä Max Martinea, joka on tehnyt mielettömiä hittejä. Toisena voisin mainita Springsteenin uudestaan, koska hänkin on biisinkirjoittajana mun mielestä mieletön. Tietysti mä oon ollut teini silloin, kun rockmusiikki on ollut kovassa huudossa niin sieltä on paljon semmoisia isoja bändejä ja levyjä, mutta mä tykkään myös modernista musasta.
Mistä tyylisi tunnistaa?
Teen usein mun tuotannossa niin, että mä saatan ottaa johonkin, vaikka moderniin biisiin jostain ihan eri kentän musiikista vaan ideoita ja sitten vähän yhdistää niitä ja tehdä sellaisen miksauksen niistä aineksista. On minusta aina mielenkiintoista, jos pystyy pitämään sen, että yksi biisi kuulostaa monelta musalta, mutta niin että siinä on jotain jännää. Moni joka ottaa muhun yhteyttä ja haluaa tehdä yhteistyötä, on tykännyt tyylistäni soitetun ja modernin musiikin yhdistämisessä. Se on ihan ainakin yksi selkeä piirre, mistä tykkään. Käytän paljon tuotannoissani esimerkiksi oikeita rumpuja tai kitaraa, joka on mun pääsoitin ja siitä on ainakin tykätty. Se on varmasti sellainen mistä mut tunnistaa tai näin mä ainakin kuullut.
Mitä Finnvoxin historiasta sinulla tulee mieleen?
Finnvoxilla on tapahtunut vaikka mitä. Rauli ”Badding” on aikoinaan tehnyt täällä levyjä. J Karjalainen on ollut mulle iso esikuva kirjoittamisessa ja hän on tehnyt täällä paljon musiikkia. Maailmalle menneistä isoista suomalaisista bändeistä suurin osa on tehnyt jotain Finnvoxilla ja siinä merkityksessä tämä on isossa osassa suomen musiikkihistoriaa. Arvostan sitä historiaa mitä nämä seinät ovat nähneet ja että tämä on haluttu ja turvallinen paikka tehdä musiikkia. Sitä haluan itse myös jatkaa eteenpäin. On tärkeää olla kaikkia arvostava ja turvallinen ympäristö.
Millaisen projektin tekisit, jos saisit täysin vapaat kädet?
Mä oon monta kertaa ajatellu kun on sellainen hyvä projekti missä mä oon mukana, että tää olisi just sellainen minkä mä tekisin vaikka tästä kukaan ei mulle maksaisi. Kyllä se olisi joku sellainen omilla vahvuuksilla toteutettu ja sellaista musiikkia mistä mä itse myös henkilökohtaisesti pidän. Haluaisin käyttää paljon hyviä muusikoita, koska musta on ihanaa istua tuolla studiossa ja kuunnella ihmisiä jotka osaa ja hallitsee oman instrumenttinsa hyvin. Sehän on paljon muuttunut, että studiomuusikkoja ei käytetä enää niin paljon kun lähes kaikki tehdään tietokoneella. Jos ei olisi kyse siitä että onko meillä rahaa tai muuta niin mä bookkaisin tänne kaikki suomen parhaat muusikot ja istuisin ja nauttisin vaan siitä mitä he pystytyy tekemään. Sitä mä kaipaan. Alkuaikoina sitä sai tehdä paljon mutta se on vuosien aikana vähentynyt.
Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi sinua?
Mä haluaisin ehdottomasti sanoa, että olkaa kiltimpiä ja ystävällisempiä toisianne kohtaan ja arvostakaa läheisiä ja itseänne. Noilla kahdella asialla pääsee pitkälle ja aika moni ongelma johtuu jommasta kummasta ettei joko arvosta itseään tai toisia siinä lähellä tai muita ihmisiä. Kyllä mä puhuisin sen puolesta, että meidän kaikkien pitäisi olla vähän ystävällisempiä muita kohtaan ja ottaa toiset huomioon, koska sitä näkee valitettavan paljon, että ajatellaan vaan itseä tai jotain ideologiaa tai jotain muuta, joka sitten aiheuttaa muille harmia. Kiltteys liittyy kaikkeen, koko maailman menoon mutta myös vahvasti tähän taiteen tekemiseen.

Jätä kommentti