Haastattelusarjassamme vieraili juuri EP:nsä julkaissut anonyyminä toimiva Häämö niminen artisti. Haastattelussa käytiin läpi mm. mistä artistinimi on saanut alkunsa ja onko anonyyminä musiikin tekeminen haastavampaa.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Häämö, anonyymisti alt- ja artpoppia tekevä artisti. Teen musiikkia myös omana itsenäni ja Häämö on taas mulle kannanotto ja platform, jossa tutkin ja toteutan taiteellisesti itsestäni ihan erilaista puolta. Toiveenani on myös Häämönä herätellä meitä keskustelemaan lisää taiteesta!

Mistä tulee taiteilijanimesi Häämö?

Mulla oli aluksi nimi, joka viittasi enkunkieliseen ”piileskelysanaan”. Se paljastui Spotifyta selaillessa aika mielikuvituksettomaksi valinnaksi, joten ystäväni ehdotti että etsisin vastaavaa nimeä suomen kielestä, onhan se myös laulukieleni. Häämö tulee verbistä häämöttää.

Mistä tuli idea, että haluat tehdä anonyymisti musiikkia?

Alunperin mun oli tarkoitus tehdä kokeellineni ep omalla nimelläni. Sitten tapahtui juhlat, joissa jouduin kummalliseen ja aika ankeaankin väittelyyn alalla vaikuttavan ihmisen kanssa mun itseni ja musan brändäämisestä. Keskustelu pyöri sen ympärillä, mitkä tekijät saavat ihmiset tai yleisön ylipäätään tarttumaan musiikkiin. Musiikkia itsessään ei mainittu kuin sivulauseessa, minä idealistina ajattelen että sen tulisi olla kaiken keskiössä.

Purin kohtaamista ja brändikysymystä myöhemmin silloisen a & r:ni kanssa, joka ehdotti, että todella puhuisin eri medioissa ”jostain muusta kuin musasta”, kuten henkilökohtaisista asioistani tai lapsuuden harrastuksestani, hah. Ajatus syntyi näistä keskusteluista, joku vapauden kaipuu, kapina ja halu tehdä irtiotto itseni kaupallistamisen kysymyksestä ja kaikesta hälystä, kuten häiriötekijöistä juhlissa.

Onko anonyyminä artistina vaikeampaa vai helpompaa luoda uraa?

Luon ensisijaisesti uraa omana itsenäni ja Häämöys on enemmänkin yksi ulottuvuus siinä kokonaisuudessa, oma laboratorioni.

Ja anonyymisti on vaikeampaa tavoittaa yleisöä. Se voi johtua kasvottomuudesta, mutta myös siitä, että olen valinnut rakentaa ekosysteemini täysin tyhjästä. Tai monesta muusta tekijästä. On tämä silti monin tavoin erilaista verrattuna ns. normaaliin, mikä on musta vain kiehtovaa.

Koetko, että sosiaalinen media on muuttanut artistin roolia liikaa?

Koen, että some on muuttanut sekä artistien ja bändien, että musiikin roolia. Kärjistettynä tuntuu, että musiikki typistyy TikTok-soundeiksi, joita tarjotaan videoiden taustalle, vaikka toki, tai toivottavasti biisit ovat tekijöilleen itselleen kallisarvoisia aarteita. Ylipäätään numerot lähtien seuraajamääristä kuuntelija- ja kuuntelulukuihin vaikuttavat uralla etenemisen mahdollisuuksiin ja pohdinkin, luoko se painetta jakaa ja antaa itsestämme aina vain enemmän ja enemmän, jotta erottuisimme. Ja kuinka paljon on enää kyse musiikista, jos huomio on niin kiinnittynyt artistiin?

Myös pohdituttaa kysymykset siitä, miten some vaikuttaa musiikkikentän monimuotoisuuteen ja ihan konkreettisesti tähän työnkuvaan. Some vie naurettavan paljon aikaa ja sen vaikutuksista mielenterveyteen on tehty lukuisia tutkimuksia. Alustojen nopeus ja yksilöön fokusoituminen sopii joillekin, mutta on tekijöitä ja genrejä, joiden musiikin ydin ei ole kristallisoitavissa 15 sekuntiin ja säpäkkään tekstiin. Ja isoja kokoonpanoja tai ujompia, yksityisempiä ihmisiä, joilla on kuitenkin taiteellisesti niin paljon annettavaa ja sanottavaa. Mielestäni meidän tulisi kirjailijoiden tavoin pitää enemmän ääntä alusta- ja huomiotalouden vaikutuksesta alaan.

Millainen tekoprosessi sinulla oli EP:si kanssa?

Periaatteeni on ollut alusta alkaen, että Häämönä saan olla ”mitä vaan” ja mulla on lupa leikkiä ja hullutella. Pyysin tuottajaksi indiekentällä meritoituneen Antti Vuorenmaan mukaan ennen, kuin mulla oli kovinkaan jalostunutta ideaa musatyylistä. Ekat biisit ja muunnettu ääni alkoivat johdatella kohti elektronisemmahkoa poppia, joka ei ollut meille kummallekaan ominta aluetta. Joten prosessi oli hyvin kokeileva, hauska ja uutta ihmettelevä – mulle sävellys- ja sanoitustyön kautta, Vuorenmaalle tuottamisen puolesta.

Millaisia tarinoita Uurna-EP:llä käsitellään?

Uurna ei ole järin tarinallinen, mutta käsittelen tai työstän siinä kokemuksiani alalla: itseironisestikin tunteissa piehtarointia laulujen synnyttämiseksi, kohtaamaani ankeaa käytöstä ja juurikin itseni tarinallistamisen kipuilua. Kaikki haluu et mä teen vauvoja (Upbeat) on omistettu nykyiselle hallitukselle lyhytnäköisen kulttuuripolitiikan, tai ihan vaan politiikan vuoksi.

Jos sinun pitäisi kuvailla tuotantoasi yhdellä sanalla, mikä se olisi?

Upea!

Onko jokin tietty artisti tai genre inspiroinut musiikillista tyyliäsi?

Olen Uurnaa tehdessä kuunnellut paljon Dua Lipaa, Charli xcx:ää ja lyriikoiden inspiraationa DJ Kridlokkia. Vuorenmaa on totta kai vaikuttanut paljon tyyliin omalla tekemisellään.

Missä koet olevasi esimerkiksi viiden vuoden päästä urallasi?

Yksi sanoi näkevänsä Häämön Euroviisuissa. Ehkä siellä, ainakin sopisin joukkoon.

Näetkö Häämön jatkossakin pysyvän kasvottomana, vai voisiko se joskus muuttua?

Häämöhän voi olla mitä vaan, myös minä itse omilla kasvoillani. Mutta en tiedä, mitä hauskaa siinä sitten olisi. On virkistävää häämöillä vapaana ulkoisesta olemuksesta!

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

En mitenkään ehtisi sanoa kaikkea haluaamaani siinä hetkessä. Ehkä pyytäisin tulkit ja kääntäjät paikalle ja laittaisin kajareihin Viitasen Piian biisin Ihmisen aika.