Haastattelusarjassa vieraili pitkän linjan musiikintekijä Kyösti Salokorpi, joka on varmasti kirjoittanut tai tuottanut sinullekkin tutun kappaleen.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Kyösti Salokorpi, kirjoitan työkseni biisejä monille eri artisteille ja toimin Suomen Musiikintekijöiden hallituksessa.

Mitä kautta päädyit musiikkialalle?

Aloitin varsinaisen musiikkiuran 2000-luvun alussa, kun mun bändi Ihmepoika teki levytyssopimuksen Sony/BMG:n kanssa. Päädyin vähän myöhemmin soittamaan Scandinavian Music Groupinlivekokoonpanoon. Antti Lehtinen, joka oli sekä SMG:n rumpali että Universalin kustantaja, pyysi mua tekemään tekstejä joidenkin muidenkin biiseihin, ja vähitellen biisintekemisestä ja tuottamisesta tuli mun päivätyö.

Tein jonkin aikaa Ruotsin Universalin kautta träkkituotantoja ulkomaille, mutta se oli aika hidasta, enkä halunnut matkustella ihan niin paljoa kuin se olisi vaatinut, joten lopulta päädyin tekemään kotimaisille pop- ja rap-artisteille toplinea eli sävellyksiä ja sanoituksia, ja siinä hommassa onkin tullut eniten menestystä.

Mitä kaikkea musiikintekeminen on?

Musiikintekeminen on tietysti kappaleen muodon, eli melodioiden, harmonioiden, rytmien ja sanoitusten hallintaa, mutta myös keskustelemista, leikkimistä ja kokeilua, ja usein jonkinlaista suunnittelutyötä, jossa visioidaan mihin suuntaan artistin uraa viedään.

Minkälaisessa ympäristössä synnytät parhaat melodiat ja sanoitusideat? Esim. vilkkaassa vai rauhallisessa ympäristössä, tarvitsetko omaa rauhaa?

Pystyn itse toimimaan aika monenlaisissa ympäristöissä. Joskus teen musiikkia kaikessa rauhassa yksin kotona, mutta yleensä kyllä jonkun muun studiossa artistin ja tuottajan kanssa. Saan myös joskus kiksejä ja inspiraatiota vaikka johonkin kansainväliseen leiriin osallistumisesta, ja sen tuomista paineista. Olen aika kärsimätön luonne, joten tykkään työskennellä nopeasti.

Onko jokin kappaleesi muuttunut ajan kanssa itsellesi erityisen merkitykselliseksi?

Omista kappaleista monikin on omalla tavallaan merkityksellisiä, mutta ehkä joku Shanghain valot tai Maradona on olleet sellaisia uraa luovia biisejä, joista näen että ihmiset useammassa sukupolvessa on ottaneet ne omikseen.

Mitä haluaisit ihmisten muistavan musiikistasi vielä 50 vuoden päästä?

Mun on vaikea edes kuvitella millaista musiikin kulutus on 50 vuoden päästä. Ehkä siinä on jotain samaakin, eli musiikkia kuunnellaan varmaan edelleen yhdessä kun juhlitaan, tai yksin yöllä sydänsuruihin, ja varmaan musiikkia soitetaaan livenäkin. Mutta kai mä toivon, että jotkut mun biiseistä on jääneet eloon ja niitä edelleen kuunnellaan ja soitetaan silloin.

Millaisena koet lauluntekijöiden aseman suomalaisella musiikkikentällä? 

Mun mielestä lauluntekijät jatkossakin saa olla vähän piilossa, salaisissa taustajoukoissa artistien takana, eli en välttämättä kaipaa ammattikunnalle enempää julkisuutta, mutta toivoisin että musiikkiteollisuuden rahavirroista ohjautuisi kohtuullinen osa niille ihmisille jotka aktuaalisesti luo sen musiikin johon business perustuu. Se on tärkeää siksi, että nuoret ja lahjakkaat musiikintekijät voisi keskittyä omaan työhönsä ja tulla sillä toimeen, ja sitä kautta koko musiikkiala kotimaassa voi kasvaa ja vientikin kehittyä.

Miten reagoit, kun kuulet oman kappaleesi soivan julkisella paikalla?

Yleensä ilahdun ja katson miten ihmiset reagoivat. Jos siinä on jotain ystäviä ympärillä, jotka tietää että kappale on mun kirjoittama, saatetaan vähän tuulettaa.

Jos voisit kirjoittaa kappaleen kenelle tahansa, elävä tai kuollut, kuka se olisi?

Olisi monia artisteja, joiden kanssa olisi kiva kirjoittaa yhdessä ja samalla nähdä miten he tekevät työtä – sanotaan nyt vaikka 80-luvun Prince tai Michael Jackson, 90-luvun Massive Attack -kollektiivi, vuosituhannen vaihteen Rihanna tai Kelis tai nykyisistä vaikka Tame Impala.

Mikä on mieleenpainuvin kehu, jonka olet saanut musiikistasi?

Kyllä se on varmaan sellainen hetki, kun näkee jonkun liikuttuvan kyyneliin jostain biisistä. Se tuntuu hienommalta kuin mikään selkääntaputtelu tai hehkutus.

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Näinä sotaisina ja tuhoisina aikoina olisi hienoa, jos voitaisiin nähdä koko ihmiskunta ja maapallo yhtenä orgaanisena kokonaisuutena, ilman kilpailua tai alueellisia valtapositioita, ja ehkä arvostaa meidän yhteisen kulttuuriperinnönkin kautta sitä mikä ihmisyydessä on hienoa ja säilyttämisen arvoista.