Kuva: Elsi Wikman

ROO on englanninkielistä, melodista ja tummanpuhuvaa emoräppiä tekevä artisti, joka musiikillaan ja taiteellaan käsittelee vaikeita teemoja hellästi ja visuaalisesti. Haastattelussa hän kertoo matkastaan artistiksi, luomisprosessistaan ja kaipuustaan merkityksellisyyteen.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen ROO (lausutaan ruu), teen melodista ja tummanpuhuvaa emoräppiä englanninkielellä, jonka syvä melankolisuus ja soljuva melodisuus auttaa käsittelemään vaikeimpiakin teemoja hellävaraisen runollisesti.

Miten päädyit tekemään emo rappiä? Ja mitä emo rap on?

Oon halunnu tehdä musaa noin 13 vuotiaasta asti, mutta en ole tiennyt mistä aloittaa enkä aiemmin uskaltanut. En ole ollut varma, että millasta räppiä sitten tekisin kunnes 2017 vuoden alussa törmäsin Lil Peepiin, sekä muihin sen aikasiin soundcloudissa tunnetuiks tulleisiin räppäreihin. Tajusin silloin, että hei tälläistäkin musaa voi tehdä ja että genrejen rajoja voi rikkoa tekemällä oman kuuloista musiikkia seuraamatta kaavoja.

Emo rap on fuusiogenre, joka yhdistelee pääosin hip hoppiin ja räppiin mm. pop punkkii, trappia, lofi hip hoppia ja kaikkee muuta. Sen yleisimpiä teemoja on elämän varjopuolet, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat, vaikeat elämäntilanteet ja yksipuolinen rakkaus. Vahvana piirteenä on tosi melodiset, kaikuvat ja ns perässä laahaavat vokaalit. Alagenrenä emo rap aika uusi, n. 10-15 vuotta vanha riippuen kenet lasketaan virallisesti genren aloittajaksi. Moni on kuullut emo rappia, mutta ei tunnista kyseistä genreä. En kuitenkaan halua täysin sitoa itseäni tiettyyn genreen vaan haluan yhdistellä asioita.

Millainen prosessi sinulla on kappaleiden tekemisessä? Lähdetkö ensin sanoituksista, melodiasta vai jostain muusta? 

Vaihtelee tosi paljon. Suurin osa biiseistä syntyy suihkussa. Siellä kehittelen melodioita ja sanoja ja usein joudun juoksemaan suihkusta hakemaan kännykän ettei unohda jotai hyvää linee. Inspiroidun nykyään ambient tyylisestä musasta, jossa on sellasta nostalgian kaipuuta. Saatan kuunnella ambient musiikkia ja lähteä siihen kehittelemään päälle lyriikoita. Sanat on kuitenkin se eka lähtökohta, jonka jälkeen siirryn seuraavaan vaiheeseen. Sanoja tehdessä mulla on jo vahva visio siitä biisin soundista. Saatan istua sporassa ja miettiä jotain josta syntyy sitten line jonka kirjoitan ylös. Tai kävelen luonnossa ja äänitän linnun laulua puhelimella, kotona pesukoneen huminaa tms ääniä, joita käytän sampleina kappaleissa. Viime aikoina oon alkanu opettelee omien biisien tuottamista.

Kirjoitatko lyriikoita myös ilman ajatusta siitä, että ne päätyisivät kappaleeksi?

Yleensä kirjotan kaiken joka just siinä hetkessä kuulostaa hyvältä ylös. Saatan yhdistellä eri aikoina kirjoitettuja lineja yhteen esimerkiksi vuosien tai viikkojen takaisia. Joskus niistä syntyy biisi ja joskus ne jäävät pois, kun ne eivät sovi mihinkään. Eikä haittaa et ne ei koskaa päädy mihinkään, sillä harvoin kirjoitan muutenkaan kerralla koko kappaletta valmiiks.Kappaleet syntyy pienistä palasista. 

Mitä aiheita koet tärkeimmäksi käsitellä musiikissasi?

Tällä hetkellä menneisyys, tunteiden käsittely ja vaikeista aiheista puhuminen. En halua romantisoida vaikeita asioita vaan käsitellä niitä runollisesti. Viime aikoina on ollut sellainen liminal space viba ja kaipuu johonki aikajanaan missä oisin tehny asiat ihan eri tavalla. Olen miettinyt sellasta vaihtoehtoista todellisuutta ja sitä että kuka mä oon sillon ku en oo yhtää mitään. Jotenkin on sellanen tarve löytää joku merkitys ja tutkia elämää ruohonjuuritasolla. Koitan keskittyä yksityiskohtiin kuten auringonsäteisiin, jotka heijastuu sateen jälkeen asfaltin lammikosta ja löytää siitä merkityksen ja itseni. Inspiroidun melankoliasta ja tunteista, jotka laittaa mut näkemään maailmaa eri näkökulmista. 

Minkä kappaleesi soittaisit sinusta ensi kertaa kuulevalle? 

Pink molly on mun lemppari tällä hetkellä ja sellanen, joka eniten kuvastaa mun soundia. Toki ne biisit joita oon nyt tekemässä kuvastaa sitä vielä tarkemmin.

Onko joku kappale jonka haluaisit poistaa tuotannostasi?

Jos pitäisi poistaa yksi kappale se olisi treat me like you miss me, sillä tuotannollisesti siinä on paljon sellaista mitä haluaisin kehittää. Keskityn liian kriittisesti yksityiskohtiin, joita muut eivät huomaa.

Taiteesi ja pukeutumistyylisi ovat erottuvia. Miten loit ROO:lle oman tyylin vai onko se aina ollut osa sinua? 

Oikeestaan se on ollut aina osa mua. Oon tykänny yhdistellä juttuja ja inspiroitua alternatiivisesta tyylistä. Se ei edusta mitää tiettyä vaa on ottanu vaikutteita monenlaisesta tyylistä, joka on sit vuosien saatossa muovautunu omanlaiseks. Haluan korostaa sellaista synkkyyttä ja tummanpuhuvuutta. Mietin asuja ja kokonaisuuksia.

Miten musiikkisi ja maalaamisesi tukevat toisiaan? Onko niissä samanlaisia elementtejä? 

Taidetta olen tehnyt pidempään kuin musiikkia, mutta olen tajunnut vasta muutaman vuoden sisään että noita voisi yhdistää enemmän. Mun EP SELF-ABSORPTION on saanu nimensä ja inspiraationsa tekemästäni maalauksesta jolla on sama nimi. PINK MOLLY musavideolla on myös sama viba. Tällä hetkellä teen samanaikaisesti biisejä ja maalaan, jotta voin paremmin avaa sitä visuaalista maailmaa biisien sisällä ja ymmärtää kans itse niiden biisien merkityksen mulle syvemmin. Auttaa hahmottamaan millä väreillä assosioin mun biisit ja tietyt tunteet joita käsittelen. Ne värimaailmat on tosi vivid ja sellasta samanlaista haluan tuoda esiin mun kuvissa sekä musavideoissakin. 

Onko sinulla esikuvia, joiden työtä ihailet tai olet ottanut heistä inspiraatiota?

Lil Peep on suurin. Lisäksi  Lil Tracy, joka teki paljon Peepin kanssa biisejä yhdessä ennen Peepin kuolemaa. Viime aikoina pinnalla ollu enemmän sellaset ambient musan tekijät, kuten øneheart. Käytän biisien tekemisessä paljon refe biisejä, elli kerään biisejä joissa saattaa olla joku elementti tai viba jota haluan tuoda omaan biisiini. En tekisi tämän tyylistä ilman Lil Peepin musiikkia.

Missä haluat olla 10 vuoden päästä?

En ole ajatellut elämää edes viiden vuoden päähän, mutta haluan tehdä ja julkaista enemmän musiikkia, tehdä taidetta, luoda ja ymmärtää enemmän itteeni. Lisäksi toivoisin, että jengi olisi siihen mennessä löytänyt mun musan ja taiteen pariin. Keikkailu ulkomailla asti ja yhteisöllisyys on jotain, mitä musantekijänä toivoisin et olisi enemmän. Haluan keikkailla sellaisessa ympäristössä, jossa yleisö on tullut kuuntelemaan musiikkiani intiimiin tilaisuuteen ennemmin kuin festivaaliyleisöön vahingossa. Toki se että voisi taiteella ja kulttuurilla ansaita elantonsa, missä tahansa muodossa olisi unelma. Ja et oon oppinu paljo tärkeitä taitoja siihen mennessä. 

Mitä sanoisit, jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Lopettakaa sekoilu ja riehuminen, opetelkaa tunnetaitoja ja ymmärtämään itteenne, muita ja maailmaa. Sellane surullisen kuuluisa toivomus siitä, että ees joskus ihmiset vois olla tuhoamatta itteensä, muita ja luontoo. Yhteisöllisyys on paljo parempi tapa lähtee rakentaa mitää pysyvää, ku se et kuvitellaan et mä oon parempi kuin toi toinen.