Osmo Ikonen on artisti, muusikko ja lauluntekijä, jonka tie musiikin pariin alkoi jo lapsuudessa – ensimmäinen oma kappale syntyi kahdeksanvuotiaana. Haastattelussa Ikonen kertoo avoimesti kasvustaan musiikillisessa ympäristössä, kokemuksistaan kansainvälisillä lavoilla ja uusimman O2-albuminsa synnystä.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Osmo Ikonen – artisti, laulaja, biisinkirjoittaja tuottaja ja muusikko. Monialaisesti tällä alalla toimiva ihminen

Mikä oli ensimmäinen kappale, jonka sävelsit, ja millaisia muistoja siihen liittyy?

Ensimmäinen kappaleeni oli nimeltään Pellekulkuri, jonka tein 8-vuotiaana. Se meni kutakuinkin näin: ”Pellekulkuri, pellekulkuri, pellekulkuri hei, miksi lähdit kotoa, ja auton alle jäit”. Menin sitten ylpeänä esittämään sen siskolleni ja serkulleni, jotka kehuivat sitä mahtavaksi. Myöhemmin olimme eräissä sukujuhlissa, joissa suunnittelin esittäväni kyseisen kappaleen. Serkkuni ja siskoni olivat kuitenkin varastaneet kappaleen minulta ja esittivät sen juhlakansalle eri nimellä. Ja kyllä se ketutti silloin. Kappale on kyllä varsinkin tämän takia jäänyt mieleen! Onneksi enää tämän jälkeen julkaistuissa kappaleissa ei tällaisia plagiointeja ole ollut.

Mitkä käännekohdat johtivat sinut musiikkialalle?

Kasvoin poikkeuksellisen musiikillisessa ympäristössä. Kotonani soi aina musiikki, ja joku lauloi tai soitti. Musiikki on ollut siis aina läsnä ja se on kuin ilma jota hengitän.

Tarkkaa päätöstä alalle lähdöstä en ole missään vaiheessa tehnyt, vaan olen mennyt enemmänkin virran mukana ja keskittynyt asioihin, jotka inspiroivat. Sen olen kuitenkin aina tiennyt, että musiikkia haluan elämässäni tehdä.

Olet opiskellut Sibelius-Akatemiassa. Kertoisitko kokemuksiasi siitä?

Pyrin kouluun alunperin sellistinä, ja siksi sello olikin aluksi pääsoittimeni. Pelkkä sen soittaminen alkoi hiljalleen tuntua liian yksitoikkoiselta, joten täytyi valita haluanko antaa 100% itsestäni siihen vai johonkin muuhun. Sibelius-akatemia mahdollisti kaikenlaisen musiikin kokeilemisen, joka auttoi laajentamaan musiikillisia taitojani, johdatti minua oikeaan suuntaan ja auttoi verkostoitumaan alalla. 

Olet toiminut Sunrise Avenuen kosketinsoittajana pitkään. Millainen kokemus se oli sinulle?

Aluksi olin bändissä keikkamuusikon roolissa kosketinsoittajana ja järjestely toimi hyvin, sillä pystyin tekemään samalla luomaan omaa artistiuraa ja monia muita juttuja, kunnes siirryin virallisesti osaksi bändiä loppuvuosina. Tämä oli kokemus, jota en usko että kovin moni pääsee kokemaan. Se vei minut kertaheitolla kansainvälisille lavoille, joilla pääsi kokemaan kliseisesti sanottuna kansainvälisen rokkitähden elämää. Onhan se mieletön ja spesiaali juttu päästä kokemaan tuollaista. Tottakai välillä koettiin alamäkiäkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Upea kokemus kaiken kaikkiaan. 

Tuotat itse musiikkiasi. Miten yhdistät säveltämisen, sanoittamisen ja tuottamisen prosessit?

Yleisesti musiikkia tuottaessani (itselleni tai muille) olen suosinut metodia, jossa yritetään ensiksi saada luotua hyvä biisi ilman viitekehystä siinä ympärillä. Olen huomannut että on helpompi tuottaa kappaletta, jonka teksti tai ydin on valmiiksi jo hyvä. Lähtökohdan pitää olla mielestäni se että on valmiina hyvä kappale ja sitten vasta tulee se tuotanto.

Tuottamisen tavat vaihtelevat myös paljon riippuen genrestä. Olen tehnyt musaa muun muassa Fintelligensin ja Elastisen kanssa. Sen genren projekteissa kappale saattaa syntyä toista kautta eli ensiksi vaikkapa biiteistä ja sen jälkeen melodioista. Esimeriksi EDM-boomin aikaan tällainen topliner tuotannon järjestys oli yleinen.

2021 julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen albumisi. Millaisen vastaanoton se sai?

Se sai hyvän vastaanoton ja tuntuu että suomenkielisyys ei haitannut varsinkaan kotimaisia kuuntelijoitani. Faneja minulla on myös esimerkiksi Keski-Euroopassa ja siellä tottakai saattoi luonnollisestikkin olla vaikeampi ottaa suomalaista musiikkiani vastaan. Silti keikoillani käy edelleen myös ulkomaalaisia – musiikin kielestä riippumatta. Musiikki on onneksi myös universaali juttu ja ihminen voi saada siitä paljon irti ilman, että ymmärtää mitä siinä sanotaan. 

Julkaisit hiljattain O2 albumin, ja olit kiertueella, kertoisitko fiiliksiä niistä?

Tarkoituksenani oli aluksi julkaista kaksi EP:tä erikseen ja yhden EP:n julkaisinkin puoliksi ulos. Syy tähän oli, että biisejä ei vain ollut lopulta tarpeeksi. Inspiraatio uuteen levyyn syntyi, kun kiersin keikoilla edeltävän “Yhden Miehen Armeija” levyn tiimoilta. Alkoi tuntua että kappaleeni ovat kokeneet jo elinkaarensa, ja haluan antaa yleisölle muitakin kuin edeltävän levyni biisejä. Lopulta O2 -levy syntyi nopealla aikataululla tien päällä ja keikoilla kiertäminen kuuluu varmasti myös albumin sanoituksissa.

Minulla oli aluksi pieni epävarmuus levyä kohtaan kun piti tehdä se nopealla aikataululla. Lopulta siitä tuli mielestäni todella hyvä kokonaisuus. Välillä siitä nopeasta aikataulusta voi olla hyötyäkin, sillä silloin ei jää hiomaan kappaleita liian pitkäksi aikaa. Yksi tuottamisen ja levyttämisen vaikeita päätöksiä onkin todeta, että ”nyt tämä on valmis”. Jossain vaiheessa on osattava olla tyytyväinen lopputulokseen, jotta prosessi voi edetä.

Mistä haet inspiraatiota uusien kappaleiden säveltämiseen ja sanoittamiseen?

Harvemmin sävellykseni syntyvät suoraan studiossa – ne enemmänkin vain jalostuvat siellä. Se alkusysäys syntyy minulla useimmiten jossain muualla esimerkiksi luonnossa, tai muuten arjen keskellä. Harrastan sitä, että pistän ideat aina heti ylös kun ne tulevat mieleen esimerkiksi kaupoilla ollessani. Taltioin sanoituksia, melodioita ja ajatuksia ylös tai nauhoitan. Osa ideoista menee suoraan roskiin, mutta sieltä aina löytyy myös potentiaalisia ideoita, joita alan sitten jalostamaan studiolla eteenpäin. 

Olet esiintynyt monien artistien kanssa ja monenlaisissa erilaisissa projekteissa. Mikä yhteistyö on ollut sinulle erityisen mieleenpainuva, ja miksi?

Niitä on niin paljon. Hyviä mainintoja ovat esimerkiksi yhteistyö Elastisen kanssa Iso Kuva albumin aikoihin, kun tuotin hänen kanssaan kappaleita. Yksi ensimmäisiä bändikiinnityksiäni oli Elastisen livekokoonpano, jossa olin noin vuoden ajan alkuvuosina, mutta olemme jatkaneet musiikin tekoa yhdessä tähän päivään asti. Vuoden 2006 aikoihin hiphop-musiikki oli vielä ”undergroundia” ja genren kappaleet eivät soineet radioissa. Oli upea fiilis, kun alle kymmenen vuoden päästä siitä Ela myi Hartwall Areenan kaksi peräkkäistä iltaa loppuun. Olen kiitollinen että sain olla mukana seuraamassa artistin musiikin kehitystä undergroundista mainstreamiin.

Toinen mieleenpainuva yhteistyö oli Suomi Love tv-ohjelmassa, jossa vedimme iranilaisen supertähden, Omidin kanssa yhden hänen iranilaisen pop-kappaleensa. Se oli varmaan yksi haastavimmista biiseistä, mitä olen koskaan saanut esittää, koska kappale oli tyyliltään niin erilainen siitä mihin olin tottunut.

Onko olemassa joku instrumentti, jonka soittamisen haluaisit vielä oppia?

Jacob Collierinkin soittama harpputyyppinen harpejji kielisoitin kiinnostaisi. Ehkä sitten joskus eläkepäivillä!

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Muistakaa ettemme eroa paljoakaan toisistamme. Kaikki olemme yhtä, ja sen takia pitäisi löytyä ymmärrystä ja empatiaa toista kohtaan. Koskaan ei voi tietää ympäristöstä, jossa toinen on kasvanut. Jos on vaikeaa ymmärtää toista, se voi johtua siitä, ettei tunne häntä ja hänen taustaansa tarpeeksi hyvin. Pyrkikää siis olemaan hyviä toisillenne.