Vuodesta 1998 musiikin parissa toiminut Emma Salokoski kertoo urastaan, jossa yhdistyvät laulaminen, laulunteko, kuoronjohto, dubbaus, voice over -työt ja taiteellinen johtajuus. Haastattelussa hän avaa suhdettaan musiikkiin, monipuolisen työskentelynsä saloja sekä sitä, miksi hän ei koskaan ole halunnut sitoutua yhteen genreen.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen monialainen esiintyjä ja muusikko. Ensisijaisesti olen laulaja ja lauluntekijä, mutta olen myös kuoronjohtaja, voice over -taiteilija, dubbaaja, taiteellinen johtaja ja vähän näyttelijäkin.

Mikä sai sinut alun perin innostumaan musiikista ja laulamisesta?

Laulaminen on ensirakkauteni. Laulaessani olen kokenut rauhaa ja inspiraatiota, “oikeassa paikassa olemista” jo pienestä lähtien. 

Olet tehnyt uraa vuodesta -98 lähtien, mikä on pitkän uran ”salaisuus”?

Kai se on se että on vain puurtanut eteenpäin. Tämähän on hyvin vaihteleva ja poukkoileva ala ja ammatti, ja ylä- ja alamäkiä riittää. Koskaan ei ole tasaista eikä juuri sopivasti töitä, vaan aina on joko liikaa yhdellä kertaa tai liian hiljaista ja pysähtynyttä ja rahat loppu. 🙂 Olen tehnyt hyvin monennäköisiä asioita urallani, enkä pelkästään keskittynyt omaan soolouraani, ja monialaisuus on mahdollistanut pitkäjänteisen työskentelyn. Yhden kortin varaan kun on hyvin vaikea näin pienessä maassa rakentaa uransa. 

Olet esiintynyt sooloartistina sekä useissa kokoonpanoissa. Miten työskentely eroaa näissä?

Sooloartistina olen keskiössä, ja musiikkini henkilöityy minuun. Sen ajatellaan kuvastavan minun persoonani ydintä, ja se siinä lienee pyrkimyskin. Minussa on kuitenkin monia puolia, ja eri rooleilla leikkiminen on aina kiinnostanut minua. Siksi on ollut mahtavaa että minulla on ollut mahdollisuus hypätä erilaisiin projekteihin, joissa olen saanut olla eri tehtävissä; joskus olen kuoronjohtaja joka ei ensisijaisesti esiinny, vaan konseptoi konsertin kokonaisuuden ja auttaa muita toteuttamaan sen. Joskus taas olen jazzbändin yksi osa, ja paljon pienemmässä roolissa kuin omassa materiaalissani, koska bändin solistit ovat niin paljon äänessä. Joskus taas olen vierailevana artistina tai melkein tasutalaulajan tehtävissä. Pidän näistä kaikista rooleista paljon, koska musiikki on mielestäni pohjattoman mielenkiintoista, ja kaikki sen aspektit ovat antoisia. 

Yhdistät musiikissasi usein eri genrejä, kuten jazzia ja poppia. Mistä saat inspiraatiosi tyylien yhdistelyyn?

Kai se tulee siitä etten osaa sitoutua mihinkään yhteen tyylilajiin. Se on ollut yleisölleni ehkä hiukan haastavaa, joskus tuntuu ettei yleisö välttämättä konserttiin tullessaan ollenkaan tiedä mitä on luvassa, mutta itselleni se on ollut antoisaa ja pitänyt mielenkiintoa yllä. 

Olet tehnyt yhteistyötä useiden artistien kanssa, kuten Ilmiliekki Quartetin kanssa. Mikä tekee onnistuneesta yhteistyöstä erityisen?

Pitää synkata kanssamuusikoiden kanssa. Se on tärkeintä. Jos tunnelma on ankea, ei musiikinteosta tule mitään. Sellaiset projektit joissa on kiva työyhteisö muodostuvat kaikkein pitkäikäisimmiksi.

Minkälaista palautetta olet saanut yleisöltäsi, ja onko jokin palaute jäänyt erityisesti mieleen?

Olen, ja se on todella hienoa. Kaikista ihaninta on sellainen palaute mitä olen saanut heti konserttieni jälkeen yleisöltä suoraan kun olen tullut aulaan myymään levyjä. Silloin ihmiset ovat vielä niin vahvasti konsertin aiheuttamissa tunnelmissa, ja on ihanaa päästä siitä osalliseksi. 

Monet palautteet joita olen saanut ovat koskettaneet minua todella syvällisesti. Jotkut ovat jopa niin henkilökohtaisia, etten niitä voi edes jakaa. Useimmat palautteet ovat tulleet kappaleestani Veden alla. Se on monelle ollut merkittävä, ja auttanut ihmisiä vaikeiden tilanteiden läpi. Sellaisen kuuleminen antaa uskoa siihen, etten tee työtäni turhaan, vaikka usein siltä tuntuisikin. 

Mikä on sinulle tärkeintä, kun kirjoitat uutta musiikkia tai tulkitset kappaleita?

Tarina. Olen sitä tyyppiä, jolla lähtee sisäinen elokuva pyörimään. Tykkään rakentaa kokonaisen maailman kappaleen ympärille, vaikka vain omassa mielessäni. Sitten yritän välittää sitä maailmaa tunnelmana ulospäin. Tähdet tähdet -ohjelmaan osallistuessani hauskinta oli että sain toteuttaa näitä minielokuvia myös näyttämöllisesti, mihin ei yleensä ole resursseja konserteissa. 

Millaista on vetää omaa kuoroa?

Se on sekä hauskaa että vaativaa. Meillä on aivan mahtava porukka, ja olemme toistemme elämissä tärkeitä ja tukea antavia. Kuoron kanssa olen myös päässyt toteuttamaan kaikenlaisia kreisejä ideoita, kuten pari musiikkiteatterieritystä, esiintymisen meressä, “Voices and noises” -äänisekoilukonseptin, Englannin kiertueen ja yhteistyön brittiläisen mieskuoron “The Spooky Men’s Chorale”n kanssa, ja paljon muuta. Kuoron johtaminen on kuitenkin vaatinut paljon opettelemista ja opiskelua, eikä missään nimessä ole helppoa. 15 vuoden jälkeen minusta tuntuu että olen pikku hiljaa päässyt joistain asioista jyvälle. Toiset asiat ovat silti vielä minulle todella haastavia, kuten esimerkiksi se, miten saisi kuoron pysymään vireessä. 

Miten pidät huolta luovuudestasi ja jaksamisestasi taiteilijana?

Se onkin haastavaa. Pitäisi osata irtautua töistä, pitää taukoja sopivasti, laatia hyviä aikatauluja, jne jne, mutta aina tuntuu että vain ajelehtii tehtävästä toiseen ehtimättä pysähtyä. Nyt olen kuitenkin parhaillaan tehnyt irtioton ja lähtenyt mökille, pistänyt puhelimen äänettömälle ja keskittynyt vain takkatulen leimuun ja kaislan haravointiin. Konkreettisten asioiden kuten haravoimisen tekeminen on paras tapa saada ajatukset pois luupeiltaan.

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Järki käteen, jumalauta. 😀