Laulunharrastajasta lauluntekijäksi ja artistiksi kasvanut folk-iskelmän tekijä Salla Karonen avaa debyyttialbuminsa kappaleita, joissa yhdistyvät arkiset hetket, tarinallisuus ja ripaus rohkeutta. Haastattelussa hän kertoo, miten levyn tekeminen nivoutui perhe-elämän ja päivätyön lomaan, mitä itse tekeminen on opettanut sekä miksi uskoo, että pienillä teoilla ja yhdessä tekemisellä voi muuttaa maailmaa.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen innokas laulunharrastaja, joka koronavuonna 2020 antoi itselleen luvan tutkailla, millainen lauluntekijä ja artisti minusta voisi kuoriutua. Veikkaan myös olevani Suomen hipein kauppatieteilijä tai vähintäänkin top kympissä. Olen rauhallinen ja kärsivällinen, mutta myös innostuva ja intohimoinen pohdiskelija.

Mikä sai sinut alalle?

Rakkaus laulamiseen. Laulaminen on minulle kaikista mieluisinta puuhaa ja rakastan sitä, miten ilmaisuvoimaiseksi parhaimmillani voin itseni tuntea. Kun päätin lähteä tutkailemaan lauluntekijyyttä ja artistiutta yksi tavoite oli vain saada elämään enemmän musiikkia ja laulamista. Ilokseni se on jo toteutunut! Nykyään minua innostaa tutkailla sitä, mihin suuntaan lähden taiteilijana kehittymään: Mitä haluan sanoa? Millaista ilmapiiriä haluan esimerkilläni olla luomassa? Uskon, että tämä matka tulee tarjoamaan jatkuvasti uutta pohdittavaa.

Jännittääkö debyyttialbumin julkaisu?

Hmm! Ei taida jännittää, en ole varmaan ehtinyt murehtia mitään. Yleisesti minua jännittää vähän aina, että olenko tullut tehneeksi laadutonta musiikkia, jota jotkut pätevämmät väheksyisivät. Se lienee aivan turha pelko, sillä kaikki, joihin olen musiikin myötä tutustunut, ovat olleet tosi mukavia ja usein myös jakaneet täsmälleen saman huolen täysin syyttä.

Kohtia ihmisissä on hyvin monisävyinen kokonaisuus, mistä albumin nimi kumpuaa ja millaisia ”kohtia” sinä halusit levylläsi kuvata?

Olen säveltänyt albumin biisejä vuosina 2021-2022, enkä vielä silloin tiennyt kuvailevani niissä erilaisia palasia ihmiselosta. Vasta valikoituani, mitä kaikkia sävellyksiäni haluan työstää julkaisukuntoon asti, minulle alkoi kirkastua levyn ja ehkä jopa oman lauluntekijyyteni ydin. Osa lauluistani kuvaavat omia tunteitani, osa lähipiirini tarinoita ja osa yksittäisiä pieniä hetkiä tällä pallolla. Miltä tuntuu vetää keuhkot täyteen kesäkuista ilmaa ja tajuta, että ei mene kauaakaan kun on jo syksy? Miltä tuntuu raahustaa väsyneenä arjen keskellä ja häikäistyä kevään raa’an kirkkaasta auringosta? Kurkistus ihmiselon kirjoon ei ollut tietoinen valinta, vaan jotain, minkä olen tajunnut inspiroivan minua lauluntekijänä ja siten nousevan teemaksi kuin itsestään.

Olet kuvannut musiikkiasi folk-iskelmäksi ripauksella rohkeutta. Miten tämä oma genre syntyi?

Ripaus rohkeutta tarkoittaa sitä, että tarpeen vaatiessa heitän kaikki säännöt romukoppaan ja saatan kirjoittaa biisin vaikka ilman kertosäettä. Levylläni on itse asiassa kolme kappaletta, joissa on jokin vähän poikkeava rakenne. 

Vaikka pääinstrumenttini onkin piano, koen instrumentaatioitteni ja tuotantojeni olevan folk-henkisiä. Vahvuuteni on tarinankertojan ääni, mikä on usein linjassa monenlaisia kohtauksia kuvaavien lyriikoideni kanssa.

Kappaleissani on myös jokin kevyt maalaisromanttinen vivahde. Eräs lauluntekijäkollegani sanoi, että lyriikoissani ei ole mitään modernia – slangi ei sovi teksteihini ollenkaan! Sen sijaan tuomen tuoksu huumaa, koulun pihalla kasvaa viisikymmentävuotinen koivu ja ullakkoasunnossa istutaan samettisessa nojatuolissa. 

Folk-iskelmä tuntuu kiteyttävän keitoksen parhaiten, mutta olen avoin uusille ehdotuksille!

Mikä oli sinulle henkilökohtaisesti vaikein tai tärkein askel tällä matkalla levyn tekemisessä?

Vaikeinta oli varmaankin se hetki, kun otin talvella miksaustunteja ja yhtäkkiä tajusin, miten paljon laulueditoinnit tulevat vaatimaan töitä, jos haluan saada levyn keväällä ulos. Siitä alkoi maaninen aikataulutus ja raitojen työstäminen yömyöhään ja aamuisin. Onneksi saan tehdä etätöitä! Se ei ollut emotionaalisesti vaikeaa mutta yksinkertaisesti aika rankkaa puuhaa. Ensi kerralla teen asiat toisin, sen voin luvata! 

Tärkein askel oli oivaltaa, että minulla on lauluntekijänä oma ääni ja tuottajana oma soundi. Näin ison kokonaisuuden työstäminen toi sen eri tavalla esiin kuin yksittäiset biisit olisivat tehneet. Olen ylpeä itsestäni. 

Mikä saa sinut tietoisesti valitsemaan valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja?

Valtavirrasta poikkeavia ratkaisujani ovat julkaisutapa ja itse miksaaminen.

Kuuntelijana en tykkää siitä, miten huomaan artistin julkaisevan uuden levyn ja menen innoissani kuunteleman sitä tajutakseni, että olen kuullut kokonaisuudesta jo seitsemän biisiä. Tykkään siitä, että levy on kuin seikkailu ja alkaa avautua pikkuhiljaa. Vaikka algoritmien ajassa vain kahden sinkun julkaisu ei ole striimien kannalta optimaalisin tapa, albumien ystävänä haluan tarjota kuulijoilleni vanhan ajan albumielämyksen. 

Itse miksaaminenkaan ei ole kovin yleistä. Yksi syy valitsemalleni tavalle toimia on se, että perehtyessäni tuottamiseen videosarja jatkui miksausopetuksella, enkä osannut ajatella sitä minään erillisenä juttuna, joka pitäisi tilata erikseen. Toinen syy on se, että julkaisun kulupuoli pysyy paremmin hallinnassa ja raha-asiat eivät nouse julkaisemisen esteeksi. Kolmas taas on se, että miksaaminen on mielestäni luovaa ja kivaa puhaa! 

Tiedän, että ammattimiksaaja tekisi eritasoista jälkeä kuin minä ja mietin jatkuvasti, ammunko itseäni jalkaan. Toisaalta haluan tuoda esiin sitä, että kehitys saa kuulua. Osa artistuittani on oppimismyönteisyys ja mikä olisikaan parempi tapa tuoda sitä esiin kuin oppia uutta kaikkien nähden?

Teit levyn pitkälti itse, millaista oli tehdä kaikki omin käsin, ja mitä opit siitä prosessista?

Pakko sanoa, että kivaa! Tykkään musiikinteon kaikista vaiheista, se on kuin palapelin ratkomista. Toiset hommat ovat toki työläämpiä ja isomman vaivannäön takana kuin toiset. 

Opin, että hioa voisi loputtomasti, mutta joskus on vain pakko päästää irti, jotta voi jatkaa matkaa. Opin myös, että muut eivät kuule yksityiskohtia samalla tavalla kuin minä. Mailaa voi puristaa vähän vähemmän! Yhden sinkun kohdalla häpesin ihan älyttömästi yhtä mielestäni pieleen mennyttä asiaa, mistä kukaan ei ole maininnut mitään. 

Opin myös, etten enää koskaan tähtää julkaisua mihinkään vuodenaikaan tai hetkeen sopivaksi, koska siitä aiheutuu aivan liikaa paineita aikataulun suhteen. 

Miten sait sovitettua albumin teon arkeen, missä kohtaa syntyi tilaa luovuudelle?

Arkeeni tosiaan kuuluu päivätyö muissa hommissa kuin musiikin parissa sekä perhe-elämää 2-vuotiaan kanssa. Minun taikatemppuni on tehdä koko ajan edes vähän: yhtenä iltana mietin kertsin bassoja, toisena vaikka bridgen rumpuja, kolmantena jotain muuta. Pyrin keskittymään koko ajan vain yhteen vaiheeseen kerrallaan: vuosina 2021-2022 tein biisejä, vuonna 2023-2024 tuotantoja ja tänä vuonna miksaukset. Nyt olen viimeisessä vaiheessa eli julkaisussa ja keikkamyynnissä. Olen joutunut jopa vähän hillitsemään itseäni, etten säntää uusien kutkuttavien ideoiden perään vaan hoidan joka vaiheen loppuun asti.

Aikaa näille hommille olen löytänyt pääasiassa illoista, jolloin esimerkiksi sarjojen katsominen on jäänyt vähemmälle. Lauluäänityksiä olen tehnyt silloin kun muu perhe on puistossa tai mummolassa. 

Mutta tämä on viestini kaikille, joilla on arjessa monta huolehdittavaa asiaa: tee vähän kerrallaan ja tartu pieniinkin vapaisiin hetkiin! Vuosien mittaa niistä kertyy iso potti aikaa. 

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken? 

Kannan syvää huolta ilmastonmuutoksesta, demokratiakehityksen rapautumisesta ja sivistysihanteen katoamisesta. Voisin jutella näistä aiheista vaikka kuinka paljon. Pysyn kuitenkin toiveikkaana ja jaan ajatuksen siitä, mitä kohti voisimme mennä.

Uskon vakaasti, että tekijät ovat onnellisempia kuin kuluttajat. Me olemme sosiaalisia otuksia ja kaipaamme yhteyttä muihin. Tuokaa takaisin talkoot ja kohtaamiset! Muutetaan yhdessä nurmikenttiä niityiksi, kerätään roskia ja mennään toreille syömään lettuja ja kuuntelemaan musiikkia. Haluaisin uskoa, että emme tarvitse valtavasti materiaa vaan tunnetta siitä, että olipa kiva nähdä ja että vau, tuossa tuo viime vuonna istuttamani omenapuu nyt tekee kukkaa. Neulokaa, soittakaa kitaraa, antakaa kaikkien kukkien kukkia ja olettakaa muista hyvää.

(Joo, tiedän että tarvitsemme isoja muutoksia esimerkiksi energiateollisuuteen, mutta ehkä tämä kuvaus on vähemmän kuivakka.)

Kuuntele albumi tästä:

https://open.spotify.com/album/6GTWGUyKVMydNnyVCBiMjt?si=oanZs65IQEuE2k_GpyZMsw

Kohtia ihmisissä -työryhmä:

Säv. san. sov. – Salla Lukkari

Tuotanto ja miksaus – Salla Lukkari

Masterointi – Janne Hakanen

Kuva – Lisa Nikula

MUAH – Salla Lukkari