Turkulainen indieartisti Elsa Vilen tekee suomenkielistä poppia rehellisyydellä ja sanoma edellä. Haastattelussa Elsa kertoo ensimmäisen singlensä Legenda taustasta, biisien synnystä ja siitä, miten hän purkaa musiikkiinsa maailman epäoikeudenmukaisuuksia, mutta myös toivoa ja vapautta olla oma itsensä.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

---

Oon Elsa Vilen, turkulainen indieartisti. Teen suomenkielistä poppia rehellisyydellä ja sanoma edellä. Mun musiikki kumpuaa halusta ymmärtää ihmisen rajoja ja piirtää omiani uudelleen. Opetella elämään tätä elämää aidosti itseni näköisesti ja samalla toivottavasti auttaen muitakin siinä. Toivon että musani herättää ajatuksia, tarjoaa samastumispintaa ja antaa ihmisille enemmän tilaa rönsyillä vapaammin kaikkine puolinensa, omana itsenään.

Mistä sait idean ensimmäiseen julkaistuun biisiisi Legenda?

Legenda sai alkunsa siitä, kun halusin esittää vastalauseen sille, miten liian usein masentuneelle ja ahdistuneelle ihmiselle sanotaan, että “otat vaan itseäsi niskasta kiinni” ja “ajattelisit ilosempia asioita” jne. Ikäänkuin se olisi jokin valinta. Ihmiset ei aina osaa ottaa huomioon että masennus on sairaus joka näkyy ihan siis tulehduksena aivoissa. 

Halusin tehdä biisin, jossa masentuneelle kerrotaan, että hänestä on mihin vain, kunhan hän ensin toipuu rauhassa. Vertauskuvallisesti ei murtuneilla jaloilla juosta maaliin mut parantumisen jälkeen aivan varmasti. 

Toivoisin että mielenterveysongelmia ymmärrettäisiin paremmin ja osattaisiin huomioida paremmin niin työelämässä, kuin ihan normi kanssakäymisissä ihmisten kanssa. Moni on tänä päivänä ahdistunut ja se näyttäytyy eri tavoin.

Millainen fiilis sinulla yleensä pitää olla, että saat tehtyä biisejä?

Mulla pitää olla pää aika tyhjä. Ideaalitilanne on, että mulla on vaikka neljä vapaapäivää, ihmiskontaktit ja some minimoituna, ja monta päivää aamusivurutiinia takana. Se oikeasti auttaa keskittymään olennaiseen kun on kirjoittanut kaiken mielen päällä olevan asian tajunnanvirtana vihkoon. Silloin olen täydellisessä työmoodissa ja pystyn uppoutumaan kunnolla, kun arkiasiat ei täytä mielen kenttää.

Teksti- ja melodiaideoita tulee tosi usein lenkillä. Legendan c-osa syntyi vesisateessa Turun keskustassa, Rakkaustakuun eka verse kun olin kotimatkalla töistä. Biisit ei synny yhdellä istumalla, esim yhtä lainia vaille valmis teksti voi odotella vuosiakin, kunnes löydän juuri oikean tavan ilmaista puuttuvan yksityiskohdan. Oon yrittänyt opetella olemaan hosumatta. Rakkaustakuun c-osan taisin purkaa atomeiksi ja kirjoittaa uudestaan yhteensä 5 kertaa, vaikka jokaisen version valmistuttua luulin sen olevan valmis. 

Miten kappaleesi yleensä syntyvät – tuleeko ensin sanat vai melodia?

Sanat tulee ensin, joskus yksin, joskus melodian kanssa yhdessä. Kirjoitan lenkkien lisäksi yleensä kotona, kahviloissa, baarissa ja metsässä. Kirjoittaminen on yleensä tiedostavampaa toimintaa mulle, melodiat löytyy intuitiivisemmin. Voin muokata kumpaakin vielä siinä vaiheessa kun jo äänitän lauluja. Kotistudion (eli olohuoneessa komeilevan ja kaiken tilan vievän äänityskopin) ansiosta voin tarvittaessa testailla ja pyöritellä näitä vielä äänitysvaiheessa. Eli mun taiteen palaset ei synny mitenkään järjestelmällisesti tai ennalta arvattavasti, ne tipahtelee sieltä täältä. 

Onko jokin teema tai tunne, johon palaat usein musiikissasi?

Mun biisit on palasia mun mielenmaisemasta. Kirjoituksia ja ajatuksia mun omasta elämästä ja kokemuksien tuomasta näkökulmasta. Puran teksteihini maailman vinksahtaneisuutta. Esim Rakkaustakuu, jossa otan kantaa slutsheimaamiseen, sekä siihen koko turvattomuuden, arvottomuuden ja kaksoisstandardien käsittämättömään sekamelskaan, johon nuoret naiset aikuisuudessa astuu. Johon mulla ei ollut silloin sanoja, oli vain häpeä. Enkä todellakaan ymmärtänyt et miten toinen on pelimies ja toinen polkupyörä. Tykkään kirjoittaa sellaisia juttuja. Tuoda ehkä lisää oikeudenmukaisuutta ja ymmärrystä maailmaan.

Millainen olit lapsena – näkyykö siitä jotain vielä tänä päivänä?

Olin jo lapsena introvertti, kaipasin kavereiden lisäksi myös omaa tilaa ja omia leikkejä. Mun tyyli ja vaatemaku on myös varsin samanlainen, kuin se olisi lapsena ollut, jos mulla olis silloin ollut mahdollisuus valita.  

Mikä on asia, jota ihmiset ei ehkä tajua sinusta ensinäkemältä?

Oon eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa varmasti erilainen, joten tää riippuu. Jollekulle voi tulla yllätyksenä et oon pohjimmiltani aika ujo ja toisille taas voi olla yllättävää, et kotona oon loputon pulisija.

Mikä on vaikeinta artistina olemisessa?

Ajan puute. Ja se että en osaa tehdä kaikkea itse. Tässä on loputtomasti opeteltavaa, esimerkiksi tuottaminen. Haluaisin osata tuottaa itse. Haluaisin myös olla parempi sanoittaja, esiintyjä, säveltäjä, kaikkea. Oman keskeneräisyyden hyväksyminen ja siitä keskeneräisyydestä huolimatta pokkana esillä oleminen, ehkä se on hankalinta.

Milloin tunnet olevasi ihan täysin oma itsesi?

Kotona.

Jos saisit soittaa yhden biisin yhdelle ihmiselle – kenelle se olisi ja miksi?

En tie onko klishee mut varmaan Rakkaustakuun mun edesmenneelle mummolle. Rakkaustakuu on herättänyt paljon erilaisia keskusteluita ihmisten kanssa, tää olis varmasti niistä mielenkiintoisin! Hän on elänyt kuitenkin aivan eri aikaa, mut oli ymmärtääkseni varsin avarakatseinen ja ei-niin-paljon annetuista lokeroista piittaava.

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Ottakaa kaikki hyvä irti tästä hämmentävästä ja ainutlaatuisesta ajanjaksosta, jota kutsutaan elämäksi. Toivoisin et me osattais välittää vähemmän ulkoa annetuista ahtaista raameista ja uskallettais enemmän ottaa omistajuutta omasta elämästämme ja sen käsikirjoituksesta, toisia ja itseä kunnioittaen. Ei sitku, vaan nytku.