Suomalainen pop/rnb-artisti Mikayla yhdistää musiikissaan herkkyyden ja voimaantumisen, oman tarinansa ja tunnistettavan syvän sinisen soundin. Haastattelussa hän kertoo henkilökohtaisesta Seuraavas elämäs -singleistään, matkasta muusikkoperheestä oman äänen löytämiseen sekä tulevista suunnitelmistaan.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Mä oon Mikayla, teen suomalaista pop/rnb:tä, jossa yhdistyy herkkyys ja voimaantuminen. Mun musiikissa kulkee mukana mun oma tarina ja tunne. Pyrin tekemään musiikkia joka koskettaa – mutta myös kantaa.

Millainen oli ’Seuraavas elämäs’ singlesi tekoprosessi? 

Oon halunnut jo pitkään kirjoittaa biisin tästä aiheesta, ja tuntui jotenkin puhdistavalta saada sanoitettua ajatukset tähän biisiin. Teksti on mulle tosi henkilökohtainen – ehkä jopa avoimempaa kuin mitä oon aiemmin uskaltanut kirjoittaa. Tuotanto syntyi orgaanisesti sen ympärille, että tarina ja fiilis pääsisivät etualalle. Siinä oli sellainen herkkä mutta toiveikas pohjavire, jonka halusin säilyttää loppuun asti.

Mikä on haastavinta musiikin teossa? Entä helpointa?

Sanoisin että mulle tekstin kirjoittaminen on sekä helpointa että vaikeinta. Mulle on ollut aina ollut luontevaa käsitellä mun ajatuksia ja fiiliksiä biisinkirjoittamisella. Mutta jos aihe on henkilökohtainen tai kipeä, niin silloin kirjoittaminen voi myös pysäyttää. Pitää uskaltaa katsoa itseään rehellisesti, ja se ei aina ole helppoa. Mutta samalla siinä on jotain tosi terapeuttista ja vapauttavaa.

Miltä tuntunut kun oma biisi on soinut YleX:n Nosteessa-sarjassa?

Se oli ihan mieletön fiilis! Mä muistan sen hetken tosi tarkasti – kun mun biisi soi ekaa kertaa radiossa, tuli sellainen olo että ”tää tapahtuu oikeasti.” Inhoo / Rakastaa oli vasta mun toinen julkaisu, niin se että se päätyi Nosteessa-sarjaan tuntui siltä, että joku kuuli ja ymmärsi mitä mä teen. Se antoi tosi paljon rohkeutta jatkaa.

Tuliko muusikkoperheessä kasvamisesta paineita musiikin tekoon vai onko se vain positiivinen juttu?

Molempia! Mun vanhemmat on klasarimuusikoita, ja se maailma oli pitkään se normi, johon mua ohjattiin – mm. soittamaan selloa tavoitteellisesti. Siinä oli omat paineensa. Mutta samalla sain tosi vahvan pohjan musiikille, ja ymmärryksen siitä, että se vaatii työtä ja intohimoa. Mun oma juttu oli kuitenkin laulu ja biisinkirjoitus, ja kun sen löysin, niin kaikki loksahti paikoilleen.

Jos voisit kuvata ääntäsi värinä tai tekstuurina, mikä se olisi ja miksi?

Näen mun äänen syvän sinisenä. Sellaisena samettisena ja pehmeänä, mutta siinä on myös syvyyttä ja voimaa. Sininen kuvastaa mulle tunnetta ja rauhaa, mutta siinä on myös jotain mystistä ja tunnistettavaa.

Olet puhunut halustasi tehdä asioita yksinkertaisesti, mitä musiikillista “ylimääräistä” olet jättänyt pois?

Oon tietoisesti jättänyt pois semmoista tuotannollista kikkailua, joka ei tue tarinaa. Haluan että mun musiikissa on tilaa tunteelle, hengitykselle ja hiljaisuudellekin. Joskus yksinkertaisin ratkaisu on kaikkein vahvin. Jos jokin osa ei lisää tunnetta, se saa jäädä pois.

Jos saisit tehdä yhteiskappaleen ihan kenen tahansa kanssa, kuka se olisi?

Olisi tosi siistiä tehdä biisi Yeboyahin kanssa – ihailen hänen voimaa ja tyyliä, ja hänen soundinsa resonoi musta tosi syvällä. Myös Isac Elliot olisi kiinnostava – hän tekee tosi vahvaa pop-musiikkia ja olisi siistiä yhdistää meidän eri maailmat yhteen biisiin.

Kansainvälisesti joku kuten SZA tai Kehlani ois unelma, molemmat tosi syviä tulkitsijoita.

Millaista on ollut suunnitella omia esiintymisasuja?

Se on ollut yllättävän iso osa oman ilmaisun löytämistä! Lavalla haluan olla oma itseni, mutta vähän suurennettuna. Oon oppinut luottamaan siihen, miltä mun pitää näyttää – ei siihen, mitä odotetaan. Yhdistelen mielelläni pehmeitä ja vahvoja elementtejä, vähän kuten mun musiikissakin.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on urallesi?

Haluan rakentaa uraa rauhassa mutta rohkeasti. Mun tavoitteena on päästä rakentamaan näyttävää ja kokonaisvaltaista lavashow’ta, koska esiintyminen on mulle se hetki, kun tunnen olevani eniten elossa. Julkaisen lähitulevaisuudessa mun debyyttialbumin, joka on iso steppi mun uralla – siinä kiteytyy paljon siitä, kuka mä oon artistina ja ihmisenä. Haluun luoda musiikkia, joka kestää aikaa ja joka jättää jäljen.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken? 

Että herkkyys ei ole heikkoutta. Me eletään ajassa, jossa pinnalla pysyy kova kuori – mutta oikeasti ihmisyys löytyy hauraudesta, myötätunnosta ja yhteydestä. Me ollaan enemmän samanlaisia kuin erilaisia, ja se on kaunista.