Helsinkiläinen taiteilija ja muusikko Rebekka julkaisee uuden Vyöry-albuminsa, jossa tummasävyinen vaihtoehtorock yhdistyy leikkisyyteen, vahvaan tunneilmaisuun ja satumaiseen kuvastoon. Haastattelussa hän kertoo inspiraationsa lähteistä, yksinäisyyden ja kaipuun teemoista sekä siitä, miten levy syntyi saarimökillä bändin kanssa.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Rebekka, taiteilija ja opiskelija Helsingistä. Teen, tuotan ja esitän musiikkia sooloprojektiini. Teen myös teatteria näyttelijänä, muusikkona ja äänisuunnittelijana. 

Luonteeltani olen vilkas, toimelias ja pohdiskeleva. Koen maailman mielenkiintoisena ja elämän ihmeellisenä. Minulla on taipumusta hassutteluun. Harrastan paljon liikuntaa. 

Mistä inspiroidut?

Milloin mistäkin. Usein elämässä eteen tulevat pohdinnat liittyvät joihinkin syvempiin mielensisäisiin virtauksiin tai kehitykseen. Kuitenkin inspiraation alkusysäyksenä voi toimia jokin pieni konkreettinen yksityiskohta, kuten vaikka leipä tai säköpyörätuoli. Inspiraation voi sytyttää myös vaikka joku kohtaaminen tai koettu tai kuultu tarina. Usein sitä haluaa vain tehdä biisin ja pitää vähän kaivella mieltään ja etsiä aihetta että mistä lähtisi tekemään. Sitten inspiraatio tulee jossain vaiheessa mukaan tekemiseen, jos tulee. Inspiraation löytäminen vaatii useimmiten työtä ja tarkkuutta, tietynlaista hereillä olemista. 

Miten musiikkisi on muuttunut ensimmäisistä kappaleistasi?

Musiikkini on ainakin monipuolistunut tekemisen myötä. Elämä sysää kokoajan eteen uutta mietittävää ja sävellyksellistä tutkailtavaa. 

Mikä arjen hetki on viimeksi muuttunut lauluksi?

Vastaan tulevien autojen tiirailu pyörän selästä. 

Miksi yksinäisyys ja kaipuu ovat teemana teksteissäsi?

Elämässäni on aina ollut välittäviä läheisiä ja ystäviä, mutta silti yksinäisyys ja kaipuu ovat teemoina koskettaneet minua niin kauan kuin muistan. Olen kokenut joukkoonkuulumattomuutta ja saanut palautetta outoudestani varsinkin nuorempana. On kai aika perustavanlaatuista pelätä yksinjäämistä ja väärinymmärretyksi tulemista. En ole valinnut kirjoittaa yksinäisyydestä ja kaipuusta niin paljoa kuin olen päätynyt kirjoittamaan, mutta kun jokin teema puhuttelee tunnetasolla, siitä syntyy luontevasti kappaleita. Mitä sitä estelemään. 

Ketkä ovat esikuviasi ja miten he näkyvät musiikissasi?

Ihailen monia teiteilijoita ja ihmisiä omista luokkakavereistani ja läheisistäni tunnetumpiinkin tekijöihin. Vaikutteet lipuvat minuun ja vaikuttavat tekoprosesseihini. Inspiroivien ihmisten lista olisi aika pitkä, jos lähtisin sitä luettelemaan. Ei minulla taida olla mitään sellaisia muutamia selkeitä esikuvia. Esikuva on iso sana. En oikein hahmota sitä.

Miten kuvailisit Vyöry-levyä yhdellä lauseella?

Vyöry on tummasävyisen intensiivinen ja leikkisä vaihtoehtorock -albumi, jonka melodisissa mutta ytimekkäissä kappaleissa on vahvaa tunneilmaisua ja sadun usvaa. 

Mitä haluat kertoa tulevalla Vyöry-albumilla?

Vyöry on kokoelma pieniä tarinoita ja tuokiokuvia, mutta mitään tiettyä yhtä sanomaa en ole pyrkinyt siihen sisällyttämään. Tarinoissa on kuitenkin monenlaisia kertojia ja näkökulmia. Muutamassa kappaleessa asetutaan esimerkiksi pahaa tekevän olennon asemaan tai hyvin lähelle jotakin pelättyä. Siinä mielessä levy on matka monenlaisiin todellisuuksiin, surujen, haasteiden kaipuun, ilon ja riemun äärelle. Koen että kappaleiden tietty hullunkurisuus ja satunnaisten yksityiskohtien paljous kantavat mukanaan viestiä suuresta ja ihmeellisestä maailmasta, jonka ulottuvuudet mahdollistavat lohdun, ilon ja kauneuden löytämisen yllättävistäkin paikoista. Albumin viimeiseen kappaleeseen sisältyy käsky ”Vyöry!” Se on yksi hyvin harvoista ohjeista, jonka uskallan antaa itselleni ja muille. Se on sopivan ympäripyöreä tähän ihmeiden maailmaan.

Olet itse säveltänyt ja sanoittanut levysi, millainen prosessi se on ollut?

Pitkä ja mielekäs. Kappaleet ovat syntyneet sieltä ja täältä myöskin rohkeasti uudenlaisia näkökulmia tutkien ja sävellystyylejä kokeillen. Osa kappaleista on saanut alkusysäyksensä koulun tehtävän annoista Metropoliasta jossa opiskelen musiikin tekemistä ja tuottamista, osa ties mistä mitä olen tehnyt ja kokenut. Jotkin kappaleet karsiutuivat liian satumaisina edelliseltä Kukkaan -albumiltani, jolloin päätin että seuraavasta albumistani tulee revittelevämpi satulevy. Kappaleet sovitimme yhtyeeni kanssa elokuussa 2024 kitaristini tunnelmallisella saarimökillä. Mökin miljöö ja bändiläisten kanssa vanhassa puutarhassa vietetty aika sopivat täydelliseksi aluksi albumin synnylle. Tuotin albumin yhdessä osaavan työparini Erno Laitisen kanssa. Se oli opettavainen ja upea kokemus. Koen että albumin tekoprosessi oli eheä ja alusta loppuun tiettyä visiotani palveleva. Studiossa tuli vietettyä valtavasti aikaa, mutta työ jakautui osiin sillä tavalla että jaksoin hyvin. Kaikki yhteistyöt muiden tekijöiden kanssa olivat nautittavia. Onnistunut prosessi jota voi muistella ilolla ja lämmöllä! 

Miten näyttelijä- ja musiikkiopinnot ovat vaikuttaneet tyyliisi?

Musiikkiopinnot ovat suuri syy siihen miksi harjoitan nyt muusikon ammattia. Olen altistunut monenlaiselle musiikille lapsesta asti. Olen saanut soiton opetusta joka on tarjonnut minulle hyvät työkalut säveltämiseen. Musiikin tekemisen ja tuottamisen AMK -opinnot ovat antaneet minulle tietotaitoa musiikin tuotankoprosessiin sekä työkaluja monipuoliseen musiikintekemiseen. Tyylini ja tekijyyteeni liittyvä makuni on saanut kehittyä musiikillisen runsauden keskellä. Näyttelijän opinnoista on ollut hyötyä ainakin esiintymisessä. Improvisaatioon liittyvät joustavan yleisön edessä olemisen opit ovat varmaan erityisesti helpottaneet esiintymisjännitystäni ja tuoneet iloa yleisökontaktiin ja esityshetkiin. Toki teatterin tekeminen on myös raottanut minulle ovea teatterisäveltämisen ja äänisuunnittelun maailmaan ja mahdollistanut sen opettelemisen ja siihen liittyvät kokeilut. 

Mitä Vuoden Alternative -palkinto merkitsi sinulle?

Palkinto oli minulle osoitus siitä että jotkut pitävät musiikkiani tärkeänä ja huomionarvoisena. Se toi taiteelleni myönteistä näkyvyyttä, jollainen auttaa tässä ammatissa. 

Mikä keikkamuisto on jäänyt vahvimmin mieleen?

Muistoja on valtavasti eikä yksi pomppaa massasta muiden yli. Viimekesältä mieleen jäivät tulikuumat Kotkan meripäivät ja Naamat, joilla yleisö äityi osallistumaan kappaleisiin mm. esittämällä kiviä, koiria ja puhkeavia kukkia. 

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Nähkää elämän ihme ja kauneus! Vaalikaa elämää!