A.Reikko & Kaupungin ääni tuo yhteen rehellisen lauluntekijyyden, intuitiiviset tarinat ja monipuolisen indie-bändin soundin. Haastattelussa A.Reikko kertoo, miten yhtye syntyi, mistä hulluuden, rakkauden ja maailmanlopun teemat kumpuavat sekä millaiseksi heidän debyyttialbuminsa kokonaisuus on muotoutunut.

Miten kuvailisit itseäsi omin sanoin?

Olen maalla kasvanut, junantuoma, helsinkiläistynyt musa- ja leffa-aloilla hääräävä tyyppä, joka kasvattaa tällä hetkellä pitkää tukkaa mutta miettii jatkuvasti näyttääkö se kuitenkin vähän tyhmältä.

Miten A.Reikko & Kaupungin ääni syntyi?

Tein ensimmäisen suomenkielisen soololevyni A.Reikko -nimellä 2022. Soitin valtaosan soittimista itse ja päätin että en halua keikkailla sen kanssa ollenkaan, koska yksinään keikkailu on tylsää ja vähän pelottavaakin. Keikoille alkoi sittemmin kuitenkin tehdä mieli, joten kysyin kavereita mukaan.

Mistä hulluus, rakkaus ja maailmanloppu -teemat kumpuavat?

Pääasiassa ihan vaan alitajunnasta. Biisinkirjoitusprosessini on melko intuitiivinen ja pyrinkin usein sellaiseen lopputulokseen, joka ei vaikuttaisi liian paljon logiikan sanelemalta. Jossain kohtaa huomasin, että moneen biisiin on päätynyt keskenään samankaltaisia teemoja.

Millaisia muita teemoja kappaleissa käsitellään?

Ainakin lapsuuden kadottamista, rahaa, fasismin nousua, kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, unettomuutta ja pikkukaupunki-ahdistusta. Ajattelisin että näkökulma on kuitenkin sellainen että levy ei ole ihan niin masentava kuin miltä se saattaa kuvailun puolesta kuulostaa!

Minkä kappaleen nostaisitte tuotannostanne, sellaiselle joka ei ole vielä kuullut musiikkianne?

Ehkä se olisi ”Hulluus”, josta tehtiin kesällä musavideokin. Se on levyn balladi, ja moni asia loksahti siinä kohdalleen.

Millainen tarina tai tunne yhdistää koko albumin, kun sen kuuntelee alusta loppuun?

Uskoisin, että se on suhteellisen vilpitön ja emotionaalisesti avoin – toivoisin että se ei tyrkytä liikaa mitään tunnetta, vaan jättää kuulijalle tilaa ja tulkinnanvaraa. Musiikin ja lyriikan välillä on usein ristiriitaa, mistä itse tykkään.

Kaupungin ääni yhdistää usean indie-kokoonpanon muusikoita. Miten tämä monipuolinen tausta kuuluu levyn soundissa?

Olen valitettavasti usein vähän mikromanagerointiin taipuvainen, mutta yritin pinnistellä pitämään suuni myös kiinni, jotta kaikilla olisi tilaa keksiä ja kehitellä omat osuutensa. Biisit muuttuivat yhteissovituksella demovaiheesta paljonkin. Musiikkiin tuli yllättäviä ja kiinnostavia sävyjä, kun kaikkien soittajien taustat ja vaikutteet ovat kuitenkin keskenään vähän erilaisia.

Albumin tuotannossa kuuluu vaikutteita eri aikakausilta. Miten nämä eri aikakaudet sulautuvat yhteen teidän musiikissanne?

Rakastan 60-70 -luvun laulaja-lauluntekijämusaa, mutta olen myös 90-00 -lukujen vaihtoehtorockin kasvatti. Selkeimpänä elementtinä ensimmäisestä on varmastikin koko bändin voimin tapahtuva stemmalaulu ja jälkimmäisestä tietynlainen vaaran tunne ja sekoilu kitarahommissa.

Mihin suuntaan toivot musiikkisi ja ilmaisusi kehittyvän tulevaisuudessa?

Pidin kovasti siitä, että tämä levy soitettiin ja laulettiin yhdessä ja välteltiin liikaa korjailua ja nysväämistä. Sellainen tekeminen tuntuu tällä hetkellä kivalta, ja haluaisin jatkaa samalla linjalla. Tämä levy kuitenkin soitettiin aika pienessä huoneessa nopeasti ja paljoakaan miettimättä – seuraavan voisi ehkä tehdä vähän isommassa huoneessa ja miettiä inan verran enemmän. Olen ehkä myös innostunut matkan varrella suomenkielisen lyriikan tekemisestä enemmän ja enemmän, ja haluaisin pystyä antamaan sille kunnolla aikaa.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Meillä kaikilla vois olla täällä ihan kivaa, jos vaikka vaan jätettäis noi ihan idiooteimmat jutut tekemättä.