Haastattelussa AWA kertoo, miten hänen omintakeinen soundinsa syntyy, mitä teemoja hän haluaa musiikillaan käsitellä ja millaista on tasapainoilla tuottajan ja artistin rooleissa. Lisäksi hän avaa inspiraationlähteitään ja kertoo tuoreimman kappaleen prosessista.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Awa, tuottaja-artisti ja loihdin maagista poppia. Teen musiikkia ja sen lisäksi podcastia nimeltään Kummitusjuttuja. Lisäksi toimin tällä hetkellä musiikintekijöiden hallituksessa.

Olet myös tuottaja ja kirjoitat muille artisteille kappaleita, tuntuuko tämä helpommalta kuin omien tekstien tekeminen?

Itselle on jostain syystä helpompaa tehdä tekstejä. Musiikki on ollut minulle aina väylä käsitellä ja kanavoida omia tunteita ja on luontaisempaa kun se tulee omasta kokemuksesta. Muille kirjoittaessa on aina tietynlaiset ideat tai raamit ja oma hankaluutensa samaistua siihen. Teen sitä kuitenkin paljon ja muiden kanssa tekeminen on kivaa, kun siinä saa erilaista näkökulmaa oman pään ulkopuolelta.

Miten musiikki on alun perin löytänyt tiensä elämääsi?

Olen kasvanut muusikkoperheessä. Isoäiti oli kanttori ja hänen miehensä, eli isäni isä oli alttoviulisti tehden pitkän uran mm. Helsingin kaupunginorkesterissa, sekä eri kokoonpanoissa ja lukuisilla kevyen musiikin äänitteillä. Musiikki on vauvasta asti ollut osa elämääni ja siitä on enemmän tullut osa minua kuin, että olisin alkanut sitä erikseen tekemään. Aloitin 4-vuotiaana pianotunnit ja olen taustaltani klassinen pianisti. Isäni on kitaristi ja sieltä sain inspiraationi sähkökitaran soittamiseen. Soitin pitkään sähkökitaraa Sarca-yhtyeessä. 7-vuotiaana kirjoitin ensimmäisen biisini, johon inspiraatio tuli Muumeista. Ensimmäinen muumibiisini Seireeni oli jopa setissä bändini kanssa ja se meinasi päätyä hiukan muokattuna levylle. Moni aihio mitä olen tehnyt peruskouluikäisenä on päätynyt Awalle.

Lisäksi teet podcastia, sulautuvatko nämä helposti yhteen artistiuden kanssa?

Podcast on samanniminen kuin viimeisin EP:ni ja käsittelen samoja aiheita podcastissa sekä kappaleissani. Podcastin introssa kuuluu Kummitusjuttuja-kappaleestani osa. Podcastia julkaisen Awa-kokonaisuuden alla, joten aika tiiviisti ne sulautuvat yhteen.

X-files kappaleessa käsitellään raskaita aiheita, mikä oli vaikeinta sanoittaa?

Kaiken kaikkiaan tämä on vaikea aihe puhua ääneen. On tärkeää mennä pelkoja päin ja tarjota vertaistukea. Musiikissani on tosi vahvasti metaforia ja maagisuutta. Tässä kappaleessa puhutaan alieneista, pedosta ja ihmissusista. Maskaaminen fantasian taakse helpotti aiheen käsittelyä ja siitä kirjoittamista. Asiasta puhumiseen liittyy pelkoa sen seurauksista aikaisempien kokemuksien vuoksi. Päätin nyt ettei minua voi enää hiljentää. 

Olit toivonut näkökulmaa traumojen vaikutuksesta nykyisiin ihmissuhteisiin, haluatko kertoa tästä lisää?

Ensimmäisenä tunnereaktiona tuli pakokauhu asiasta puhumiseen, vaikka tapahtumista on yli 15 vuotta. Olen käynyt psykoterapiassa käsittelemässä näitä aiheita ja tehnyt valtavan työn itse itseni kanssa. Olen joutunut kohtaamaan omia pelkoja ja mennyt niiden läpi. Täytyy päästää toinen lähelle ja luottaa toiseen vaikka se pelottaa. Olen todella avoin, mutta todella lähelle päästäminen ja luottaminen on pelottavaa. Minun on vaikea näyttää herkkyyttä ja pyytää apua, koska minua on aikanaan nöyryytetty itkemisestä. On ollut iso opettelu näyttää avoimesti tunteita ja tämä vaikuttaa varmasti läpi elämän, vaikka valtava matka on tultu yli 10 vuoden takaa eteenpäin.

Muuttuiko kappaleen ensimmäinen Kaikun toimeksiannosta tehty versio paljonkin verrattuna lopulliseen muotoon?

Biisin title idea oli minun ja toin sen co-write sessioon biisileirillä Iida Nättiselle ja Vesteri Olliselle. Alusta saakka hiukan hirvitti antaa se jollekin muulle, sillä aihe oli minulle tärkeä. Olisi ollut ihanaa, että biisi olisi mennyt Kikille, mutta kun aikaa kului niin oma tunne vahvistui että haluan tehdä tämän itse. Sen jälkeen aloimme tuottajakollegoideni Joona Pirilän ja Juho Lapinlammen kanssa hiomaan tuotantoa minun näköiseksi lisäämällä tavaramerkikseni muodostunutta jousella soitettua sähkökitaraa ja Awamaista maagisuutta. Lisäksi Salla Saarisalon kanssa muutimme yhdessä hiukan tekstiä minun suuhun sopivammaksi.

Jos voisit kiteyttää kappaleen viestin yhteen lauseeseen, mikä se olisi?

Muistakaa pitää kiinni omista rajoistanne.

Oliko sinulla heti selkeä visio, että kappaleen piti ilmestyä juuri Halloweenin aikaan? 

Tavallaan. Haimme kappaleella UMK:hon, mutta emme päässeet. Jännitin tuloksia koko syksyn, mutta sinne on vaikea päästä etenkin omakustanneartistina. Päätös tuli noin kuukausi ennen Maagisia Messuja ja pystyin ajoittamaan julkaisun siihen viikonloppuun. Tämä olikin loistava ensiesitys biisille. Tanssijat ja koreografit Noora Kujala ja Petra Mäentausta olivat suunnitelleet showta keväästä asti. Laitoin viestiä Nooralle, ja kuunneltuaan biisin hän oli heti mukana. Koko ajan oli suunnitelma, että ensisijaisesti UMK tai Maagisten Messujen viikonloppu, joka oli Awan keikkavuoden huipennus.

Millaista palautetta olet saanut kuulijoilta?

On tullut tosi ihanaa palautetta. Itselle tuli myös tosi hyvä mieli, kun Spotify nosti kahdelle soittolistalle. Se on todella tärkeää omakustanne tekijöille, sillä listat tuo uusia korvia musiikin pariin. On tullut myös viestejä kuuntelijoilta ja ystävät, sekä kollegat ovat antaneet hyvää palautetta. Maagisilta Messuilta tuli myös hyvää palautetta paikan päällä ja jälkikäteen. Kappale on soinut myös radiossa muutamia kertoja.

Millainen olisi täydellinen ‘’Awa-ilta’’ visut, värit yms.?

Unelmana olisi melkein kuin musikaalimainen kokonaisuus, joka on siirrettävissä keikan tavoin ympäri Suomea. Kokoonpanossa olisi minä, tanssijat, bändi, ystäväni joka on puvustaja sekä lavastaja, savukoneita, sekä oma ääni- ja valoteknikko. Todella mietitty ja hiottu kokonaisuus joka tarjoaisi musiikin lisäksi visuaalisen elämyksen ja maagisen tunnelman.

Miten kuvailisit tuotannon väriä?

Violetti. Maaginen väri.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Jos saisin valita supervoiman, se olisi että osaisin parantaa. Koen suurta tuskaa maailman tilanteesta ja jos saisin kaikki maailman ihmiset samaan aikaan kuuntelemaan niin haluaisin vaikuttaa maailman rauhaan. Ei ole sellaista asiaa jolla saisi kaikki ihmiset tajuamaan miten tärkeää on olla täällä yhdessä niin tässä vaiheessa astuu esiin noitaminä ja tekisin loitsun ”abracadabra” eli I create as I speak ja sille loitsulle lataisin yksilöllisen vaikutuksen jokaisen ihmisen mielipiteeseen ja toimintaan niin, että se johtaisi maailmanrauhaan.