Haastattelusarjassa Saga kertoo tarinansa rohkeana ja omintakeisena suomirockin uudistajana, joka uskaltaa yhdistää teatraalisen väkevyyden, nostalgian ja tuoreen herkkyyden omaksi maailmakseen. Tänään 28.11. julkaistu Pohjosen poika avaa Mastin uuden luvun: henkilökohtaisen, surumielisen kauniin joululaulun.

Miten kuvailisit itseäsi artistina ihmiselle, joka kuulee musiikkiasi ensimmäistä kertaa?

Saga Mast on väkevä, teatraalinen, nostalginen ja silti samalla uusi. 

Mikä sai sinut alun perin tarttumaan suomirockiin ja mikä pitää sinut siinä kiinni edelleen?

Mä muistan, kun lapsena kuulin auton radiosta ekaa kertaa Eppujen, Egotrippin ja Zen Cafén musiikkia, se oli jotain mun pään räjäyttävää. Se haikea voima, mikä niissä lauluissa on, jäi muhun tosi kovaa kiinni. Sitten mä löysin PMMP:n, Maija Vilkkumaan ja Jonna Tervomaan jotka toimi esikuvina sille, että myös mä voisin naistekijänä olla toimija suomirockin kentällä. 

Mä rakastan vanhoja kitaroita, bändimusaa ja sitä, että asioita sanotaan toteavasti suoraan. Oon täynnä sitä haikeaa voimaa, mihin lapsena auton takapenkillä leimaannuin. 

Kappale perustuu tositapahtumiin. Millainen hetki tai muisto sytytti lopullisen kipinän kirjoittaa Pohjosen poika juuri nyt?

Mulla luki pitkään mun puhelimen muistiossa pohjosen poika. Mä yritin monta kertaa istua pianon ääreen ja kirjoittaa tästä pohjosen pojasta laulua, mutta mikään niistä versioista ei tuntunut oikealta. Sitten kesällä mulle tuli into ja idea tehdä joululaulu. Kutsuin Lilja Lundénin mun luokse ja me alettiin puhumaan joulusta ja siitä, minkälaisia tunteita loppuvuoteen yleensä liittyy. Mä kerroin, että mä ikävöin tämmöstä henkilöä aina joulun lähestyessä vaikka siitä on jo aikaa, kun hän jäi pohjoiseen. Biisi alkoi kuin itse kirjoittamaan itseään. 

Kuvaat Lappiin saapumista kotiinpaluuksi ja samalla muistutukseksi mahdottomasta rakkaudesta. Miten nämä kaksi rinnakkaista tunnetta muovasivat biisin sävyä?

Olisin varmasti voinut kirjoittaa joululaulun, joka kertoo vaan mun rakkaudesta Lapin luontoa kohtaan tai erolaulun, joka kertoo mahdottomasta rakkaudesta. Mutta koska biisi pohjautuu todelliseen henkilöön niin mä koin, että mun ja pohjosen pojan tarina tulee parhaiten kerrotuksi, kun yhdistän nämä kaksi rinnakkaista tunnetta toisiinsa. Mulle on tärkeää, että mun laulujen takana oleva ydintunne on aina mulle aito ja totuudellinen. Ja joka kerta kun teissä alkaa polanne mä koen sen, mitä toivottavasti kuulija kokee kuunnellessaan ”Pohjosen poikaa”. 

Joulubiisit usein nojaavat lämpöön ja perinteisiin, mutta “Pohjosen poika” tuntuu henkilökohtaiselta ja surumielisen kauniilta. Jännittikö tietoisesti rikkoa joululaulun perinteistä tarinankerrontaa?

Ei jännittänyt! Mä teen muutenkin aika paljon sellasia asioita, jotka yhdistelee eri genrejä, tarinankerronta tyylejä tai tunteita. Koitan olla vapaasti Saga Mast! Olla niin, että mun musiikki ja tarinat on vaan tosi autenttisesti mua. Siihen usein kuuluu se, että pitää vähän rikkoa valmiita rajoja ja kaavoja. 

Millaisena koet oman kehityksesi julkaisujen välisestä ajasta tähän uuteen julkaisuun?

Mulla lukee puhelimen taustakuvana seuraavasti: 

Ole rehellinen

Epäonnistu 

Eksy

Löydä itsesi luo 

Ole vielä rehellisempi 

Tämän kirjoitin, kun aloin toisen albumini ”Huutava hullu sydän” jälkeen hahmottelemaan kolmannen albumin suuntaa. Halusin aloittaa täysin uuden aikakauden ja pohtia ajattomuutta, mikä tuntuu selkäytimessä asti ja mikä on oikeasti tärkeää. 

Ehkä mua oli pelottanut mitä muut musta ajattelee,  jos mä teen rock-artistina joululaulun, joka on vielä soundeiltaan pehmeä. Tajusin, että tätähän mulle  rock tarkoittaa. Että on brutaalin rehellisesti se kuka on ja antaa sen näkyä.

Eli koen olevani rohkeampi ja matkalla kohti jotain uuttaa minua. 

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Kohtaa aina empaattisuudella, jos joku asia aiheuttaa sussa vihaa kysy itseltäsi miksi mä tunnen näin, muista että erilaisuus on kaikkein kauneinta, ei tarvitse olla valmis ja täydellinen jotta riittää. ❤

Kuuntele kappale tästä: