Kaija Koo & Oona Airola – Kaunis rietas onnellinen

Duettomedia sai kunnian käydä katsomassa muutama viikko sitten järjestetyssä pressitilaisuudessa 18.2. ensi-iltansa saaneen Kaija Koosta tehdyn draamaelokuvan nimeltään Kaunis rietas onnellinen.

Elokuva oli koskettava ja voimaannuttava. Katsoja pääsi elokuvaa katsoessaan kokemaan Kaijan elämän sekä uran käännekohtia. Iloja sekä suruja.
Kaijaa näytellyt Oona Airola onnistui roolisuorituksessaan loistavasti, koska elokuvaa katsoessa olo oli kuin olisi ollut itse mukana kohtauksissa. Katsoja pääsee todella lähelle Kaijan elämän myös synkimpiä hetkiä. Tämä elokuva antaa toivoa sille että elämä kantaa ja myös vaikeuksista voi syntyä jotakin kaunista.

Elokuva on saanut ensi-iltansa 18. Helmikuuta ja on nyt nähtävissä elokuvateattereissa ympäri Suomen!

Haastattelut:

Kaija Koo:

Miltä tuntui nähdä oman elämän ja uran vaiheet valkokankaalla ensimmäistä kertaa?

Onhan se jännittävää antaa ohjat toisten käsiin, mutta olen ollut kolme vuotta mukana tässä projektissa. Kolme vuotta sitten tapasin käsikirjoittajan Ilona Ahdin ja siitä sitten pikkuhiljaa projekti on rakentunut. On minulla matkan aikana ollut kuitenkin jonkinnäköinen tieto siitä mitä tapahtuu. Minulla oli konsulttina Asko Kallonen, joka mahdollisti yhteyden Solar Filmsin kanssa. Hän oli mukana kun sain nähdä ensimmäisen version elokuvasta. Hän rauhoitteli minua ja sanoi että sieltä voi tulla yllätyksiä. Olin totta kai lukenut käsikirjoituksen ja tiesin että mitä sieltä tulee. Kuitenkin kun näin elokuvan, en ollut yhtään yllättynyt, ajattelin vain että näin sen pitikin olla.

Mitä toivoisit katsojan ymmärtävän sinusta ja urastasi elokuvan katsomisen jälkeen?

Elokuva antaa selityksen minun työlleni, sekä sille miten tulkitsen lauluja ja mikä on minun ääneni. Se on aika syvä, sekä elämä on syvä. Monet kappaleet saivat selityksen, että miksi ne on tehty. Elokuva antaa paljon vastauksia. Se antaa ihmisille myös mahdollisuuksia ajatella, että kun minä olen selvinnyt tällaisista jutuista, niin joku muukin voi selvitä. Ettei jää siihen että jokin olisi toivotonta. Tässä elokuvassa päätähti ei ole juoppo, se ei sorru traagisesti vaan se oikeasti selviää ja pistää vielä paremmaksi. Tällaisia tarinoita me tarvitsemme elämään enemmän.

Oliko elokuvassa jokin hetki tai tulkinta, joka yllätti sinut itsesikin?

Elokuvassa on monta ihanaa kohtaa. Mutta jostain syystä kohtaus jossa Oona Airola, eli Kaija päästää ohjat irti ja ratsastaa hevosen selässä kädet auki ilman ohjaksia. Olen itse tehnyt niin sellaisessa elämänvaiheessa jossa tajusin että nyt pitää päästää irti. Päästin ohjista irti ja laukkasin hevosella pitkin metsäteitä, ja luotin vain siihen että hevonen menee. Se on minulle hieno kohtaus, ja siinä on henkilökohtaisesti minulle jotain maagista.

Miten kuvailisit elokuvaa yhdellä sanalla?

Sanotaan että Toivo. Se on myös minun taloni nimi, kutsun taloani toivoksi.

Oona Airola:

Pelottiko vastuu esittää ikonista ja monille tärkeää artistia?

Se oli tämän työn suurin haaste, kamppailla sen oman korvien välissä soivan äänen kanssa joka kritisoi kaikkea mitä teen. Siinä oli todella monta osa-aluetta missä piti onnistua, kuten ääni, elekieli ja roolityö.

Mikä kohtaus oli sinulle merkityksellisin ja miksi?

Autokohtaus, se kuvaa parhaalla tavalla sitä että rakkaus ja suhteet vaatii meiltä jotain rajojen vetämistä ja ne eivät ole koskaan helppoja päätöksiä. Se oli jotenkin sellainen kipeä kohta.

Mitä tämä rooli opetti sinulle itsestäsi näyttelijänä?

Näyttelijänä varsinkin opetti. Olen todella kiitollinen siitä millaisen koulutuksen olen saanut. Ensimmäinen vastaukseni oli heti että en todellakaan tee tätä, koska ei tätä vain voi tehdä. Tiesin että se olisi lähes mahdoton tehtävä, mutta kun näin käsikirjoituksen, totesin että voin jäsennellä tämän kahteen osaan. Teen erikseen Kaijan osuuden ja sitten erikseen elokuvan. Heti siinä vaiheessa kun päätin ottaa tämän vastaan, olin kiitollinen jokaisesta oppitunnista, laulutunneista, sekä näyttelijäntyön tunneista joita olen saanut eri opettajilta. En olisi selvinnyt tästä ilman niitä. Puku ja maskeeraus pitää erityisesti mainita, sillä ilma heitä en tiedä mikä ‘’Pirkko-Liisa’’ siellä olisi pyörinyt.