Pinkkitukkainen soul- ja gospel-laulaja Jepa Lambert viihtyy parhaiten studiossa, mutta on tullut tutuksi myös lukuisista projekteista. Haastattelussa hän kertoo matkasta lapsikuoroista ammattilaiseksi, taustalaulajan ja solistin roolien eroista sekä haaveistaan oman musiikin parissa.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Mä oon Jepa Lambert, ja mut tunnistetaan pinkistä tukasta. Jenni on mun virallinen nimi, mutta kukaan edes oma perhe ei kutsu mua sillä, ellei vitsaile tai ole tosi vihainen mulle. Oon soul/gospel-laulaja, mutta mut tunnetaan taustalaulajana useasta projektista. Pidän itseäni studiomuusikkona, sillä siellä oon kaikista eniten mukavuusalueella.

Miten päädyit laulajaksi/miten kaikki alkoi?

Oon laulanut pienestä asti ja päädyin laulamaan studioon ihan lapsena. Äitini kysyi haluaisinko mennä laulamaan lastenlaululevylle, kristillistä musaa. Tykkäsin olla lapsikuoroissa jo silloin. Haaveilin, että joskus musta tulee laulaja. Taustalaulajaksi päädyin vähän vahingon kautta: Opiskelin silloin musiikkia, ja mut pyydettiin The Voice of Finlandiin. Tein yhteen esitysnumeroon itselleni taustalaulut ja sitä kautta löysin sen projektin. Pikkusiskoni laulaa myös. Oltiin ihan pieninä jo kiertueella taustalaulajina Ella Lahtisen kanssa.

Muistatko mikä oli ensimmäinen kappale jonka kuullessasi tajusit että haluat laulaa?

Varmaan joku hengellinen biisi. Meidän koko perhe oli aktiivinen helluntaikirkossa. Mä muistan viisivuotiaana laulaneeni Andrae Crouchin Soon and Very Soon suomeksi, mikä on siistiä, sillä aikuisiällä pääsin hänen kanssaan kiertueelle Suomessa. Tosi simppeli biisi, jossa on solisti ja kuoro; call and response. Siinä on voimaa.

Olet tehnyt paljon töitä sekä solistina että taustalaulajana. Miten nämä kaksi roolia eroavat toisistaan luovuuden ja esiintymisen kannalta?

Taustalaulamisessa sä muovaat sun ääntä niin, että se palvelee solistia. Pitää olla koko ajan herkillä, mitä solisti tarvitsee. Sä oot tukiverkosto sille henkilölle ja sun pitää koko ajan aistia solistin moodia, ilmeitä ja olla valmiina. 

Solistina huomio on yleisössä. Taustalaulajana sun ei tarvii antaa omasta persoonasta kaikkea, vaikka oot tietenkin oma itsesi. Sun ei tarvitse tulkita biisiä samalla lailla, kun oot solistin jatkeena. Solistina taas meet biisin syvyyksiin enemmän. Yrität tuoda sitä yleisölle sekä olla yleisön kanssa kanssakäymisissä. Se on sillä tavalla erilainen kulma kokonaan ja on eri kohde mihin fokusoit.

Jos saisit tehdä täysin oman unelmaprojektin levyn, konsertin tai show’n, millainen se olisi

On niin monta, mitä haluaisin tehdä. Haluaisin tehdä soul/R&B-levyn englanniksi, mutta toisaalta myös suomeksi jonkun soul-levyn. Se on vähän kaksipiippuinen juttu, koska Suomessa on vaikeampi tehdä englanniksi.

Toisaalta projektit voisivat olla erilaisia. Voi olla, että haluan tehdä molemmilla kielillä. Haluaisin tehdä vähän kasarityylistä englanniksi, Chaka Khan -tyyppistä. Suomeksi ehkä vähän enemmän sellaista neo-soul-henkistä.

Onko sinulla esikuvia?

On monia. Jenkeistä ihan mun lempilaulajia on Brandy, Mariah Carey, Whitney Houston, Chaka Khan ja Erika Badue. Suomessa esim. Maarit Hurmerinta, J. Karjalainen ja Sami Saari. Tämmöisiä soul-tyyppejä. Toki sitten on gospel genre vielä erikseen.

Miten pidät ääntäsi kunnossa kiireisen esiintymis- ja studioaikataulun keskellä?

Mä laulan paljon. Kun tiiän, että pitää laulaa paljon mä juon paljon vettä ja jumppaan. Yritän pitää kroppaa ”auki”. Mitä väsyneempi on sitä enemmän pitää jumpata. Kiertueella sun pitää jaksaa lähtee vaikka kävelylle ja saada aktivoitua kehoa, jotta pystyt käyttämään niitä lihaksia. Mulla sellainen kurkku, joka palautuu helposti, mikä on tosi kiva. Yritän myös välttää alkoholia silloin, kun tiedän, että pitää laulaa, enkä polta.

Tärkeitä hetkiä uralla?

On tosi paljon ihania hetkiä. On tullut tehtyä paljon kiertueita ja konsertteja. Itselle tosi tärkeä on ollut Andrae Crouchin kiertue. Se oli kolme konserttia seurakunnissa. Hän on säveltänyt yli 700 biisiä, oli Grammy-palkittu, Michael Jacksonin pastori, mieletön pianisti ja tuottaja. Hän toi kiertueelle kolme amerikkalaista laulajaa, ja meitä oli lisäksi kolme suomalaista. Oli nostalgista esittää kappaleita, joita on laulanut lapsesta asti. Ne ovat tavallaan yhteislauluja, ja yleisö osaa ne. Siitä tulee lämmin tunnelma – se oli ihanaa.

Tärkeitä ovat myös kaikki artistit, joiden kanssa on päässyt kiertämään: Mestarit-kiertue, Katri Helenan jäähyväiskonsertti Stadionilla ja Kaija Koon stadionkonsertti.

Monta vuotta kiersin Vesterinen yhtyeineen kanssa, ja se porukka on kuin perhe, kaikella rakkaudella ihania sekopäitä. Myös TV-ohjelmat, kuten Elämäni biisi ja The Voice of Finland -bändit, ovat tosi tärkeitä. Niissä syntyy tiiviitä yhteisöjä.

Mitä tavotteita sinulla on seuraaville vuosille?

Oon miettinyt, ettei taustalauluhommat välttämättä jatku ikuisesti. Varmasti tulee seuraava nuorempi sukupolvi, ja niin sen kuuluukin mennä. Oma levy voisi olla jossain kohtaa, kun kalenterista aukeaa tilaa. Oon lisännyt soolokeikkoja ja tehnyt myös nyt enemmän vocal coaching hommaa, esim. Tähdet tähdet -ohjelmassa parin kauden ajan. Se kiinnostaa myös. Rakastan kyllä taustalaulu hommia, joten niin kauan kun niitä on, niin voin mielelläni tehdä. Luulen, että siirtymä tulee sitten luonnollisesti.

Mitä neuvoja antaisit nuoremmalle itsellesi tai alalle tulevalle nuorelle?

Antaisin itselleni neuvon, että kaikkea ei voi saada heti, kärsivällisyyttä ja treenaa. Yritä olla lannistumatta, vaikka tulee monta ei-sanaa. Usko itsesi ja yritä, töitä voi luoda itselleen, kun yrittää. Älä odota, että sut haetaan hommiin vaan järjestä itsellesi tilaisuuksia.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Enemmän rakkautta, vähemmän vihaa.

Edellisen vieraan kysymys: Ääni mitä ei ole vielä tuottanut? (ääninäyte)

Kiljuääni (haaste suoritettu)