Tällä hetkellä BESS:in kanssa kiertueella toimiva pitkän linjan muusikko Lasse Sakara kertoo haastattelusarjassamme, mikä sai hänet valitsemaan soittimeksi kitaran ja millaista on ollut työskennellä erilaisissa projekteissa vuosien varrella.

Lähdetään alkuun liikkeelle esittelyllä, miten kuvailisit itseäsi?

Olen 45-vuotias muusikko Helsingistä, joka on soittanut musiikkia työkseen viimeiset 26 vuotta. Olen periksiantamaton, kunnianhimoinen, kokeilunhaluinen ja arvostan erityisen paljon seuraa jossa saa nauraa. Olen vilpitön mustan huumorin ystävä. Täydellinen päivä alkaa niin että herään kotoa, teen perheelle aamiaisen ja otetaan iisisti – olen familyman! Rakastan ruoanlaittoa, hyviä tarinoita, viiniä ja syvällisiä keskusteluita ystävien kanssa.

Miten päädyit juuri tälle alalle?

Kävin aikoinaan musiikkilukion ja siellä tajusin haluavani tehdä musiikkia työkseni. Lukuunottamatta jotain kesätöitä 18- ja 19-vuotiaana, olen aina tehnyt töitä vain musiikki- ja tapahtuma-alalla ja tapahtumien ympärilläkin toimenkuvani liittyy yleensä musiikkiin. Musiikkialalla suurin osa tekijöistä tekee töitä monipuolisesti studioissa, livenä, teattereissa, yms ja niin minäkin. Lisäksi toimenkuva on painottunut viimeisen 10-vuoden aikana isompien konserttikokonaisuuksien rakentamiseen ja musatiimien johtamiseen – tietenkin kitaransoiton ohella.

Mikä sai sinut valitsemaan soittimeksi kitaran?

Guns´n´rosesin Slash Music Televisionilla. Soitin lapsena 3-vuotiaasta 8-vuotiaaseen suzuki-pianoa, mutta kun se into lopahti, vanhempani olivat mahtavan kannustavia. Parin välivuoden jälkeen soittoharrastuksesta he saivat kaivettua minusta lauseen, että kitaraa voisi olla kiva soittaa. Olin tässä vaiheessa todella innostunut skeittaamisesta, mutta kun kitaran soitto alkoi, skeittaaminen jäi ja tavallaan olen edelleen samalla matkalla.

Olisiko sinulla vinkkejä aloitteleville soittajille?

Kuuntele omaa innostustasi. Mieti mikä soittamisessa viehättää ja ajaudu sen asian äärellä mahdollisimman usein. Oma inspiraatio on tärkein ja herkin asia koko soittamisessa. Inspiraation lisäksi on tärkeää harjoitella ja kehittää itseään. Itselle vaikeiden asioiden harjoittelu ensin hitaalla tempolla ja vähitellen nopeammin on paras tapa kasvaa teknisesti. Kolmantena neuvona sanoisin että kuuntele paljon musiikkia!

Olet ollut useamman artistin mukana soittamassa, miten olet päätynyt työskentelemään eri projekteihin?

Musiikkialalla aina hommat menee niin, että yhden projektin tiimoilta tutustuu uusiin ihmisiin ja se avaa uusia reittejä toisiin produktioihin. Projekteissa antoisinta on kun pääsee yhdistämään omia ja artistin visioita ja ideoita – ja toteuttamaan niitä super-lahjakkaiden ihmisten kanssa. Oikeastaan koko musiikkialalla toimiminen perustuu laajaan kontaktiverkostoon ja ehkä ammatillisen osaamisen lisäksi minua on pyydetty moniin paikkoihin mukaan koska pärjään monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Musiikkiala ei todellakaan pursua glamouria ja välillä työ on raskasta – elämä tien päällä ei säästä ketään, kilometrejä tulee paljon, unta saa vähän ja tuotantotöissä deadlinet voi olla erittäin tiukkoja ja muutokset aina mahdollisia. Näissä tilanteissa on hyvä osata luovia myös sosiaalisesti.

Mikä kappale on erityisen kiva soittaa? 

🙂 Pitkäaikaisen bändin Oddarrangin musiikki on aina hienoa soittaa, siinä bändissä on aivan oma saundi. Poppihommista esim BESS:in Anna tulla on hieno biisi. BESS:in kanssa soittaa myös huippulahjakas Jimi Hautamäki, ja Jimin kanssa on mahtavaa soittaa mitä vaan. Jostain vuosien takaa on jäänyt mieleen että meillä oli Samuli Edelmannin kanssa hieno duoversio Huilunsoittaja kappaleesta.

Mikä alallasi kivointa ja mikä haastavinta?

Huh mikä kysymys. Yksikään päivä ei ole musiikkialalla samanlainen kuin edellinen, joten sanoisin että vaihtelevat päivät ja inspiroivat yhteistyöt kiinnostavien ihmisten kanssa on ehdottomasti parasta. Haastavinta on ne ajat kun tulevien töiden näkymä on lyhyt ja töiden riittäminen huolettaa. Onneksi tämä pitkähkö ura jo kantaa ja uusia mahdollisuuksia kyllä aina nousee.

Miten valmistaudut keikkoihin? 

Kertaan biisejä ja pidän huolta perussoittokunnosta. Metronomi on edelleen muusikon paras kaveri. Jos keikkaan liittyy jotain muuttujia joita ei ehditä harjoittelemaan, käytän mielikuvaharjoittelua jotta hahmotan tulevan tilanteen mahdollisimman hyvin. Mitä pidempään olen soittanut, sitä enemmän koen että hyvän keikan ainekset löytyy ennen kaikkea korvien välistä. Oma rauha ja luottamus siihen mitä tekee antaa tilan mille vaan hetkelle keikan aikana.

Miten koet alan muuttuneen ~25 vuoden aikana?

Alan rakenteet on muuttuneet perusteellisesti. Isoin muutos liittyy tietenkin fyysisten äänitteiden katoamiseen ja streaming palveluiden markkinoille tuloon. Se on mullistanut kaikkien alan toimijoiden ansaintalogiikan ja tuntuu että osa toimijoista ei vieläkään ole saanut kiinni ns uudesta maailmasta. Live-keikkojen merkitys on vain kasvanut viime vuosien aikana ja se tietenkin sopii minulle hyvin. Vastapainona taas se perusajatus että tehdään luovaa työtä jolla halutaan tavoittaa toisia ihmisiä, ei ole muuttunut miksikään.

Ketkä ovat esikuviasi?

Kitaristiesikuvia voisi nimetä montakin, mutta Jimi Hendrix, Tom Morello ja Pat Metheny ovat niitä joiden ääreen palaan aina uudestaan. Nykyään fanitan monia musiikintekijöitä; artisteja, saksofonisteja, kosketinsoittajia, miksaajia, tuottajia ja influencereita fiilispohjalta. Innostun täysillä ja sukellan heidän maailmaansa ja koitan imeä itseeni mahdollisimman paljon heidän osaamistaan. Suomalaisista kollegoista löytyy huikeita osaajia – vanhemmista ja nuoremmista – joiden tekemisiä on ihana ihailla ja heittäytyä fanboiksi. Ei kukaan voi olla rakastamatta vaikkapa Peter Lerchen tai Tuomas Wäinölän tai Ville Salmisen soittoa tai Jurekin tai Rollojen tuotantoa.Tai Maria Ylipään laulua tai Martti Suosalon näyttelemistä. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Viime kesänä festareilla pääsi katsomaan paljon muiden bändien keikkoja ja on ollut mahtava seurata vaikkapa Anssi Kelan bändin toimintaa!

Kenen kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?

Kenen vaan musiikista tai muista taiteista innostuneen kanssa. Rakastan inspiroituneiden ihmisten yhteistöitä, liittyi ne sitten live-keikkoihin, elokuviin, yritysyhteistöihin tai kappaleiden levyttämiseen. Esim brändien ympärille musiikkikonseptien rakentaminen on tosi kiinnostavaa ja antaa uusia näkökulmia.

Ikimuistoisin hetki urallasi?

Ehkä Kaija Koon tai Antti Tuiskun stadion-konsertit. On huikeaa päästä esittämään pitkän rakentamisen jälkeen iso kokonaisuus yleisölle isolla venuella. Tai kun ensimmäisen kerran istuin elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa jonka musiikkia olin tekemässä.

Jos pitäisi valita jokin muu kuin muusikon ammatti, mikä se olisi?

Harrastan makrotaloutta ja seuraan monia finanssialan vaikuttajia joten ehkä jotain siltä alueelta.

Missä näet itsesi muusikkona 5 tai 10 vuoden päästä?

Mä uskon että onnellisimmillaan olen niin että saan tehdä musiikkia omista lähtökohdista hyvässä seurassa. Yksin tekeminen kuuluu tähän työhön, mutta lopulta kaikkien projektien onnistuminen on kiinni yhteistyöstä. Toivon että ympäriltä löytyy tulevaisuudessakin ihmisiä joita voin auttaa olemaan paras versio itsestään ja vice versa. Ja tiedän että harjoittelen metronomin kanssa säännöllisesti silloinkin.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi sinua hetken?

Soittaisin hetken kitaraa ja muistuttaisin kulttuurin ja avoimen keskustelun tärkeydestä. Polarisoitunut keskustelu on aina varustettu piilotetuilla taka-ajatuksilla ja ei johda kuin pahaan. Ajatelkaa ja keskustelkaa avoimesti!