Yasmine Yamajako on rakentanut uransa omannäköisesti musiikin, teatterin ja television välillä. High School Musicalin pääroolista alkanut matka on kulkenut musikaalilavoilta kohti omaa artistiutta. Tulevan albumin myötä Yamajako avaa tarinoita haavoittuvuudesta, rohkeudesta ja oman äänen löytämisestä.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin

Olen Yasmine Yamajako, artisti, näyttelijä sekä laulaja. 

Miten päädyit alalle?

Mä laskisin sellaiseksi ensimmäiseksi ammattirooliksi High School Musical -musikaalin, joka tuotettiin Helsingin kaupunginteatterissa ja päädyin tekemään sinne Gabriellan pääroolin avoimien hakujen kautta ja koelaulun kautta. Se oli ehkä semmoinen lähtölaukaus alalle, että sai jalkaa oven väliin. Mun matkalle on mahtunut monenlaisia vaiheita, mutta mä sanoisin että tuo oli se lähtöpiste. Kouluttauduin muusikoksi ja tein siinä ohessa myös muutamia musikaaleja samalla kun pohdin urapolkuani mihin haluan suuntautua. Uskoin silloin sellaista narratiivia, että pitäisi valita vain yksi asia ja sainkin sellaista palautetta että oonko mä muusikko vai näyttelijä. Silloin mä ajattelin, että Suomessa on varmaan aika paljon vähemmän näyttelijän töitä mun näköisille ihmisille ja mietin olisiko muusikko enemmän minun juttu. Päädyin laulamaan taustoja, Jaren eli Cheekin Sokka Irti -albumille ja sitä kautta tein vielä featin Syypää sun hymyyn kappaleeseen ja kiersin Jaren kanssa joitain vuosia. Moninainen matka. 

Olet ollut lisäksi mukana musikaaleissa, televisiossa, miten nämä eroavat toisistaan?

Pääero näyttelijän ja artistin työssä on se, että näyttelijänä olen roolissa. Siellä se oma kokemuspohja on se mistä ammentaa siihen rooliin, mutta siellä ei ole se Yasmine lavalla, vaan esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö musikaalissa Tampereen työväenteatterissa lavalla on Belle, hänen elämä ja hänen valinnat. Artistina musiikissani kuuluu vahvasti oma kulttuurinen taustani ja erilaiset musiikilliset vaikutteet. Kun olen kirjoittanut itse biisejä ja siellä on enemmän se oma estetiikka näkyvissä.

Pääkielesi kappaleissa on nykyään englanti, tuottaako se haasteita musiikkikentällä?

Toki onhan se Suomessa haastavampaa kun englanti ei ole suomalaisten tunne kieli. Nämä kappaleet kuitenkin syntyneet englanniksi ja halusin olla sille uskollinen ja antaa niiden tulla siinä muodossaan. Se ei kuitenkaan ole mikään pakko olla vain englanniksi ja olisikin ihanaa myös jonain päivänä julkaista vaikka suomenkielinen EP.

Millaista oli tehdä ”Part of Me” -kappaletta yhdessä kolmen veljesi kanssa

Mielettömältä! Meillä on veljieni kanssa läheiset välit. Halusin antaa luovuudelle tilaa niin, että jokainen koki oman äänensä tulevan kuulluksi ja kunnioitetuksi, mutta samaan aikaan oli kyseessä mun kappale ja mun julkaisu. Sellainen tasapainottelu, että se pysyy linjassa oman taiteellisen estetiikan kanssa. Meillä oli kyllä tosi hauskat studio päivät ja oli todella kiinnostavaa työskennellä omien veljien kanssa.

Mistä ”Please Go” biisi sai alkunsa?

Se oli yksi ensimmäisiä kappaleita, joita olin säveltänyt tälle tulevalle levylle. Reflektoin paljon musiikin kautta tunteita mitä käy läpi. Se kertoo siitä, että on rakastumisen tai ihastumisen tunteita ja on saanut aiemmista kokemuksista siipeensä. Kuinka haavoittuvaiselta tuntuu ja selvitellä itselleen, että mistä sen tunnistaa voiko toiseen luottaa. Biisi sai alkunsa, kun kirjoitin päiväkirjamaisesti ajatuksiani ylös ja koitin saada selkoa miksi mulla on tänään vähän epämukava olo. Sitten siitä syntyi tälläinen teksti ja sitä alkoi työstämään eteenpäin. Kappale on aika lailla alkuperäisessä muodossaan. 

Onko tulevalla levyllä jokin selkeä tarina, joka kulkee kappaleesta toiseen?

Ehdottomasti on. Albumin kärkipäässä on myös tiimini toiveesta kappaleita, jotka selkeästi määrittää mun artistiutta jotta kuulijan no helpompi samantien saada kiinni mun tyylistä ja estetiikasta. Kun levyn julkaisun yhteydessä saa ensi-iltansa lyhytelokuva, niin siellä biisit ovat tarinankerronnallisesti kronologisessa järjestyksessä, sieltä voi napata sen järjestyksen. Vähän vielä pohdimme sitä järjestystä, mutta luultavastikin albumilla tulee olemaan tarinan kerronnallisesti loppupuolen biisejä siellä biisilistan kärjessä.

Jännittääkö levyn julkaisu?

Ihan hittona. Huomaan, että aina kun on julkaisupäivä tulossa niin tekisi mieli kaivautua johonkin koloon. Pitää harjoitella markkinointapuolta, koska se tuntuu tosi herkältä kun julkaisee jotain mitä on itse kirjoittanut. Se on haavoittuvaista mutta samalla on myös aika puskea se nyt ulos.

Mikä on ollut vaikein haasteesi urallasi?

Vaikeinta on ollut oman näkemyksen ja artistiuden rakentuminen. Kun päädyin mukaan Jaren biisiin, en tiennyt musiikkibisneksestä oikeastaan mitään. Myös se, että hahmottaa kokonaisuuden ja mikä on mun osa siinä kokonaisuudessa. Sellainen oman artistiuden muodostuminen ja käytännön asiat, kuten se että mä teen englanninkielistä musiikkia ja että haluaako kukaan julkaista sitä Suomessa. Jokainen askel on vaatinut uskoa ja rohkeutta. Välillä olen myös kyseenalaistanut, kuuluuko mun tehdä tätä ollenkaan. Pala palalta asiat on selvinnyt ja on tosi iso asia olla tässä pisteessä oman sekametelisopan jälkeen. 

Olit mukana räjähdysmäisesti menestyneellä Syypää sun hymyyn kappaleella 2012, millainen kokemus se oli?

Se oli todella outoa aikaa, kun mulla ei ollut mitään hajua mitä streaminumeroita ne on, että striimaa hyvin. Silloin sainasin major levy-yhtiölle, kun oli tarkoitus tehdä suomenkielinen levy, mutta tuntui että oma artistius ei ollut valmis ja päädyin purkamaan sen sopimuksen.

Edellisen vieraan kysymys sinulle: koska ja miten viimeksi palkitsit itsesi?

Mun paras ystävä asuu Uudessa-Seelannissa ja hektisen arjen keskellä kun julkaisin Please go sinkun hän sanoi, että palkitse itsesi, että työn tulos on noteeraamisen ja juhlimisen arvoista. Yleensä lämppään ennen näytöstä tekemällä kevyen salitreenin mutta tällä kertaa kävellessäni Tampereen torin ohi matkalla salille päätinkin että ei kun nyt jään tähän aurinkoon istumaan pullakahveille, se oli palkintoni julkaisusta.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Kukaan ei ole toista arvokkaampi joten kukaan tai kenenkään sanat ei voi määritellä sun arvoa. Sitä mihin sä pystyt tai et pysty.