Heidi Beth kertoo haastattelussa suhteestaan musiikkiin, artistiuden takana olevasta herkkyydestä, epävarmuuksista ja inspiraation lähteistä sekä siitä, miksi omaan juttuun uskominen on lopulta tärkeämpää kuin muiden mielipiteet.

Esittele itsesi omin sanoin?

Oon 35-vuotias helsinkiläinen muusikko ja henkiseltä iältäni ehkä edelleen 25. 😀 Oon elänyt koko elämäni musiikin parissa, iskäkin oli muusikko. Oon aika maanläheinen, positiivinen ja elämäniloinen tyyppi ja rakastan esiintymistä ja ihmisiä.

Miten musiikki tuli osaksi elämääsi?

Iskän kautta. Oon välillä miettinyt, että onko musiikki joku asia minkä vanhempi tuo lapselle vai onko se suoraan meidän DNA:ssa. Mulla on ainakin aina ollut sellainen olo, että vaikka yrittäisin päästä musiikista eroon, mut on jotenkin ohjelmoitu tekemään sitä. Musiikin kautta pystyn myös sanomaan asioita, joita en muuten ehkä osaisi sanoa.

Ketkä artistit ovat vaikuttaneet eniten tyyliisi?

Ellinoora on ollut mulle tosi iso inspiraatio sekä musiikillisesti että tyylillisesti. Maija Vilkkumaa taas edustaa sitä rokkia ja rouheutta, joka puhuttelee mua tosi paljon. Ja Jenni Vartiainen on vaan queen. Kaikkien musiikissa on jotain persoonallista ja teksteissä sellaisia asioita, joihin voi samaistua.

Miten Heidi ja Heidi Beth eroavat toisistaan?

Ei ne oikeastaan eroa. Oon vuosien aikana yrittänyt miettiä, millainen artistin pitäisi olla, mutta nykyään ajattelen, että artistius on just sitä, ettei tarvitse esittää mitään. Oon keikoilla ihan sama hölöttäjä ja vitsiniekka kuin kavereidenkin kanssa.

Mistä löydät inspiraation biiseihin?

Omista fiiliksistä, läheisten ihmisten elämästä ja yllättävän paljon myös leffoista. Saatan katsoa elokuvaa ja kesken kaiken tulla joku biisi-idea, mikä on välillä jopa vähän ärsyttävää. Inspiroidun tosi paljon myös muista tekijöistä. Biisisessioissa on mun mielestä ihan parasta se, miten me musanluojat inspiroidutaan toisistamme. Joku heittää yhden ajatuksen tai melodian ja siitä voi lähteä yhtäkkiä ihan uusi juttu. Myös muiden artistien musiikki inspiroi mua tosi paljon.

Mikä on ollut tähän asti urasi merkittävin hetki?

Ellinooran lämppärikeikka oli ihan sairaan siisti juttu. Mutta ehkä tulevan EP:n julkaisu tuntuu tällä hetkellä kaikkein merkityksellisemmältä. Siinä saan ensimmäistä kertaa kunnolla kasaan sen, kuka Heidi Beth on artistina.

Jos voisit kuvata itseäsi kolmella sanalla, mitkä ne olisivat?

Herkkyys, rouheus ja toiveikkuus. Oon aika räväkkä ja äänekäs tyyppi, mutta sen alla on myös tosi herkkä ihminen. Ja ehkä maailmanparantajakin, haluan että kaikilla olisi hyvä olla.

Mitä haluaisit kuuntelijoidesi tietävän sinusta ihmisenä artistiuden takana?

Sen, että kaiken sen hölötyksen, huumorin ja rouhean meiningin takana on aika herkkä tyyppi. Oon välillä itsekin epävarma siitä, miten mun ADHD näkyy keikoilla ja pysyykö pakka aina kasassa. Mutta ehkä juuri se on sitä Heidi Bethiä. En halua olla liian siloteltu.

Mitä neuvoja antaisit nuorelle aloittelevalle artistille?

Etsi ympärille hyvä tiimi. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata tehdä yksin. Ja uskalla tehdä sitä omaa juttua, vaikka vähän pelottaisi. Epäonnistumiset kuuluu tähän hommaan. Niistä ei pääse yli, mutta niiden kautta oppii.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Toivon ennen kaikkea, että oon terve, onnellinen ja teen asioita jotka tuntuu hyvältä. En enää ajattele, että mun pitäisi olla Suomen isoin artisti. Haluan tehdä hyvää musiikkia, keikkailla kivan bändin kanssa ja tehdä juttuja lahjakkaiden ystävien kanssa. Festarilavat kyllä kiinnostaa edelleen. Ruisrockin Rantalava olisi aika siisti nähdä itseni siellä.

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Ei tää elämä oo niin vakavaa. Hymyilkää ja naurakaa paljon, älkää kiusatko toisianne ja olkaa vähän armollisempia itsellenne. 

Jos jollakin toisella olisi sun ura, niin minkä vinkin antaisit hänelle?

Usko siihen sun omaan juttuun. Mäkin oon ollut monta kertaa siinä pisteessä, että en enää jaksa, mutta silti oon aina palannut siihen samaan ajatukseen, että kyllä mä tähän uskon. Älä kuuntele liikaa muita. Luota omaan luovuuteen ja tee sitä, mikä tuntuu susta omalta.