Indie-pop/rock-yhtye Nukkuvat Linnut julkaisi tänään debyytti EP:nsä, jossa yhdistyvät kauniit laulustemmat, uniikit synasoundit ja tarinalliset lyriikat. Bändin perustaneet Helmi Ketola ja Sofía Kaipainen kertovat haastattelussa, miten EP:n traaginen rakkaustarina syntyi, mitä he oppivat musaprojektin aikana ja miksi haluavat inspiroida kuulijoita avaamaan sydämensä ja kohtaamaan maailman ennakkoluulottomasti.

Miten esittelisitte itsenne omin sanoin?

Me olemme Helmi Ketola ja Sofía Kaipainen. Ollaan pariskunta ja tehty musiikkia yhdessä lukion ekoista vuosista lähtien. Nyt 24-vuotiaina me opiskellaan musiikkia ammatiksemme. Me haaveiltiin pitkään oman bändin perustamisesta meidän kirjoittaman musiikin ympärille ja vuoden 2024 elokuussa vihdoin kasattiin Nukkuvat Linnut. 

Nukkuvat Linnut on indie-pop/rock-yhtye, joka yhdistelee taidepoppia, uniikkeja synasoundeja ja kauniita laulustemmoja perinteisempään bändisoittoon. Meidän musassa lyriikat on isossa roolissa ja biisien tuotannot tukevat niiden tarinallisuutta. Nukkuvissa Linnuissa meidän kahden lisäksi soittavat kitaristit Elvan Deveci ja Siirin Manninen sekä rumpali Pauliina Anttila ja basisti Vilja Tabell.

Mistä innostus musiikkialaan lähti?

Meidän molempien perheissä on kuunneltu aina paljon musiikkia ja sieltä innostus on varmaan alkanut. Helmi aloitti pianotunnit jo viisivuotiaana ja Sofía kirjoitti ekoja omia biisejä jo alakouluikäisenä. Taide ja musiikki on kulkenut meidän mukana läpi lapsuuden ja nuoruuden ja viimeistään lukiossa selkeni, että sitä tahtoo tehdä myös ammatiksi. Kävimme molemmat Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaitolukion. Siellä musaa pääsi soittamaan erilaisissa projekteissa ja myös ammattiympäristössä, mikä innosti hakeutumaan musiikin ammattiopintoihin.

Tarinassa käsitellään rakkauden rajallisuutta ja epäonnistumista: miksi halusitte kertoa nimenomaan tarinan, jossa ei ole “onnellista loppua”?

Mua (Sofía) kiehtoo traagisemmat tarinat ja epäonniset loput. Mä oon kirjoittanut EP:n sanoitukset. Mulla on ominainen tapa kirjottaa melko surullisia kappaleitta ja tykkään lisätä niihin yllättäviä tai kieroutuneita näkökulmia. En oo ihan varma, mistä se kumpuaa. Ainakin oon teini-iässä katsonut vierestä omien vanhempieni eroa ja silloin laittanut alulle pari näistä EP:n kappaleista. Silloin jotenkin mun mielessä hajos vähän naiivi ajatus “tosirakkaudesta”. Oon nyt aikuistuessa alkanut näkemään mun lapsuudessa ja mun vanhempien välillä tapahtuneet asiat eri valossa. Sitä on myös oman parisuhteen kautta alkanut tajuamaan, kuinka tärkeää ihmissuhteille on esim. avoin kommunikaatio ja rehellisyys.

Kaikesta siitä kai EP:n tarina kumpuaa. Se on tarina rakkaudesta, jota ei osata ylläpitää alkuhuuman jälkeen ja jonka osapuolet ovat hukanneet kommunikaatioyhteytensä.

EP:n tarinalla halutaan muistuttaa, että kaikkien pari- tai ihmissuhteiden ei tarvitse kestää koko elämää. Ja jos ihmissuhde hajoaa, ei se välttämättä tarkoita, että olisi jotenkin “epäonnistunut”. Rakkaus ja parisuhde kestää niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja molemmat osapuolet viihtyvät siinä. Rakkautta ei voi pakottaa.

Te olette paljon itse kirjoittaneet, tuottaneet ja miksanneet. Mitä opitte toisistanne tämän projektin aikana?

Ollaan kaikki meidän musiikki kirjoitettu, tuotettu ja miksattu kahdestaan. Muut bändimme jäsenet ovat soittaneet omat instrumenttinsa ja osallistuneet biisien sovittamiseen. 

EP:n teon aikana opittiin, kuinka iso työmäärä on kahdestaan tehdä kokonainen levy ja sen lisäksi hoitaa siihen liittyvä promoaminen ja muut käytännön asiat. 

Tunnemme toisemme tietysti jo tosi hyvin, kun ollaan asuttukin yhdessä jo kolme ja puoli vuotta. Ehkä opimme toisistamme, miten reagoimme julkaisudediksen aiheuttamaan stressiin ja paineeseen. Musiikin teko toisen kanssa on palkitsevaa, mutta osin myös raskasta. Varsinkin kun kyseessä on oma kumppani niin välillä oli pakko pysähtyä ja muistuttaa itseä ja toista siitä, että vaikka on deadline ja tavoitteet, ei musiikki ja siihen liittyvät asiat voi mennä kaiken edelle. Opittiin, että tulevaisuudessa täytyy osata ottaa aikaa toisillemme, ystäville ja esim. kouluhommille, vaikka tuntuu, että kaikki aika olisi “pakko” käyttää tulevaan julkaisuun.

Mikä on teille henkilökohtaisesti haastavin asia uuden musiikin tuottamisessa kotistudiossa ja mikä taas palkitsevin?

Haastavinta on ehdottomasti se, että työn ja vapaa-ajan raja on niin häilyvä. Välillä toivomme, että meillä olisi työhuone tai studio jossain muualla niin, että työn ja kodin pystyisi erottelemaan.

Palkitsevinta on huomata, että pärjää musan teossa itsenäisesti. Olemme kehittyneet hurjan paljon meidän ekoista demoista. Tietysti vielä on paljon harjoiteltavaa, mutta olemme ylpeitä itsestämme ja tästä EP:stä.

Jos EP:n tarina olisi elokuva, mikä olisi sen viimeinen kuva?

Palatsin tyhjä tanssisali, jonka viimeinenkin kynttilä sammuu…

Oliko jokin kappale erityisen haastava tai yllättävä tehdä?

EP:n toinen kappale Taksi oli haastavin. Siinä on hevimmät kitarat ja paljon massaa, minkä takia miksaus oli vaikeampaa verrattuna muihin biiseihin. Meillä on tapana tuottaa biisit hyvin täyteen tavaraa, emmekä mielellämme karsi mitään pois. Etenkin Taksin kohdalla se tuotti hankaluuksia. Taksin teksti ja sävellys syntyivät nopeasti, tyyliin päivässä, joten oli yllättävää, että sen tuotanto ja miksaus olivat lopulta haastavinta EP:llä.

Jos kuulija kuuntelee EP:n ensimmäistä kertaa, mikä on se yksi asia, jonka toivoisitte hänen ottavan mukaansa?

Ainakin toivomme, että EP tarjoaa samaistumispintaa kuulijoille, jotka ovat käyneet läpi vaikean ihmissuhteen. Toivomme, että EP:n tarina herättää tunteita ja jättää jäljen kuulijan sydämeen. 

Mitä te haluatte kuulijan ymmärtävän Tanssi/Prinsessa(reprise)-kappaleen kautta?

Kappale kertoo siitä, kun ihmissuhde on päättynyt, mutta rakkaus ja välittäminen toista kohtaan on vielä läsnä. Tahdomme kuulijan ymmärtävän, että tunteiden ja välittämisen ei ole tarkoituskaan hiipua välittömästi. Toinen ihminen on ollut iso ja tärkeä osa elämää, joten on luonnollista, että tunteet jäävät kummittelemaan pitkäksikin aikaa. Joskus koko loppuelämäksi.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken? 

Kohdatkaa maailma ja toisenne empatialla ja ennakkoluulottomasti. Tää pätee ihan kaikkeen, vaikka me nyt tuodaan esiin musamaailmaan liittyvä näkökulma. Ollaan itse kohdattu ennakkoluuloja ja vähätteleviä asenteita sen vuoksi, että ollaan naismuusikoita ja -tuottajia. Tahdotaan sanoa maailmalle, että kuka vaan voi tehdä musiikkia ja perustaa bändejä sukupuoleen katsomatta. Kannustetaan erityisesti tyttöjä ja sukupuolivähemmistöjen edustajia tekemään ja soittamaan musaa!