Laulaja Katri Ylander on tehnyt jo yli 20 vuoden uran. Haastattelussa hän kertoo uransa etenemisestä sekä pohtii albumien tekoprosessin muuttumista vuosien varrella.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Minut tunnetaan parhaiten laulajana. Ihmisten mieleen oon jäänyt varmaankin 2005 Idolsista, jossa tulin toiseksi. Siitä seuraavana vuonna, eli 20 vuotta sitten, julkaisin ensimmäisen albumini. Sen jälkeen olen keikkaillut. Oon kotoisin Harjavallasta, pienestä paikasta Satakunnasta. Oon nyt 20 vuotta asunut Helsingissä, mutta Satakunnassa on aina ollut perhe sekä turvaverkosto ja suunnittelenkin nyt muuttoa Poriin.

Miten päädyit alalle?

Oon niin pienestä asti kuin muistan aina laulanut. Mulla on tallessa ala-asteen vanhoja ystäväkirjoja, joihin oon kirjoittanut, että toiveammattina isona on laulaja. Yksi oli myös englannin kielen opettaja, mutta tähän päädyin.

Olin arka ja ujo lapsi. Osa siitä on edelleen minussa. Äiti ajatteli, että ennemmin siskostani voisi tulla laulaja. Ala-asteella uskaltauduin laulamaan kouluesityksissä. Yläasteella opettaja rohkaisi laulamaan ja ottamaan laulutunteja sekä kehittämään taitoa eteenpäin. Ammattikouluaikana osallistuin pienempiin laulukilpailuihin ja lauloin karaokea. Sieltä sain esiintymiskokemusta ja rohkeutta.

Kun ensimmäinen Idols tuli, olin noin 17. Mietin, että se olisi upeaa, mutta en uskaltanut hakea. Seuraavaan sitten hain ja sieltä se lähti. En ole opiskellut musiikkia, eikä musiikkiteorian opiskelu kutsunut. Oon aina laulanut, mutta se ei ole opiskeltu taito. Laulaminen on aina ollut osa omaa identiteettiäni. Sitä alkoi sitten ottamaan pieniä askelia unelmaa kohti tietämättä, millaista on oikeasti olla artisti, joka keikkailee ja kiertää Suomea.

Olisi ihana viesti välittää ihmisille, että ujous ja arkuus voivat olla supervoimia tietyissä asioissa. Tämä ura on tuonut monia asioita, joihin en välttämättä olisi muuten törmännyt, kuten itsensä tutkiskelu ja itsensä kehittäminen ihmisenä. En olisi törmännyt näihin asioihin, jos en olisi käynyt isoa identiteettimuutosta.

Millaisia muistoja sinulla on ensimmäisistä esiintymisistäsi?

Spice Girls oli ala-asteella iso juttu. Meitä oli viisi tyttöä ja pukeuduttiin heidän tyyliin ja esiinnyttiin playbackina. Siinä oma laulaminen ei ollut iso juttu, vaan esiintyminen. Jonkun kaverin kanssa oon esiintynyt myös esim. koulun myyjäisissä. On ollut myös orkesteri-tyyppinen esitys kouluaikoina. Luokallani ja rinnakkaisluokilla oli paljon musikaalisia ihmisiä. 

Yläasteelta muistan, miltä se tuntui, kun olin menossa kouluun esiintymään 400 henkilölle. Se oli hirvittävää. Toivoin viimeiseen asti, ettei mun tarvitsisi mennä. Hiljaisessa auditoriossa laulaminen oli kauheaa. Siitä kuitenkin selvisi. Oon samaan aikaan varmasti tuntenut innostusta, mutta jännitys vei sen tunnelman.

Miltä näyttää urasi aikajana, mitä hetkiä nostaisit?

Ekoissa vuosissa tapahtui tosi paljon, niin kaikkea en muista. Muutos oli iso ja oli paljon keikkoja. Ensimmäinen Emma-ehdokkuus heti alkuun ensimmäisestä albumista oli iso asia. 2021 olin myös ehdolla. Se, että on noteerattu on iso juttu. Alussa oli festarikeikkoja, jotka olivat merkittäviä myös. Silloin ei olisi ajatellut, että tätä saa vielä tehdä 20 vuoden jälkeen.

Kun katsot urasi alkuvaiheita nyt, mikä hetki oli ratkaisevin käännekohta?

Tapasin ammattikoulussa ystävän, joka soittaa pianoa. Laulettiin yhdessä karaokea ja esiinnyttiin ammattikoulussa yhdessä. Sieltä lähti se, että alkoi osallistua ja esiintyä sekä saada kokemusta ja palautetta. Selvisi, että ei riitäkään, että on lavalla ja laulaa, esiintymisessä on muutakin. Käännekohta on ollut jännittävä yläasteen esiintyminen, sillä uskalsin tehdä sen yksin. En ollut ennen esiintynyt yksin. Siitä se sitten lähti.

Miten albumi syntyy sinulla nykyään – onko prosessi muuttunut uran varrella?

Aiemmin tehtiin ensin koko albumi valmiiksi ja sitten julkaistiin ensimmäinen single sieltä.  Nyt tehdään toisin päin. Julkaistaan ensin muutama single. Sitten saattaa mennä vuosi tai kaksikin albumin julkaisuun.

Laulaja-lauluntekijöillä on varmaan enemmän materiaalia koko ajan olemassa. Sitäkin varmasti tehdään myös, että sieltä irrotetaan kokonaisuus. Mun kohdalla, kun en itse tee kappaleita on erilailla. On julkaistu albumi ja siitä neljä sinkkua niin siitä ehkä puolen vuoden päästä mietitään, mitä seuraavaksi. Mietitään, onko vanhoja käyttämättömiä kappaleita, jotka sopisivat nyt julkaistavaksi tai mitä uusia on olemassa. Kappaleita myös etsitään tai niitä tulee lauluntekijöiltä tarjolle. Ne saattaa olla sessioista tai biisileireiltä, joissa on tehty yleisesti kappaleita tarjolle. Vieläkin tulee kappaleita tarjolle myös yksittäisiltä tekijöiltä. Kappale voi kiertää pitkänkin ajan eri ihmisillä, jos kappaleen teema ei ole ajankohtainen juuri tietylle artistille tai jos siihen ei osaa samaistua. Toisaalta asiat voivat nykyään edetä myös tosi nopeasti. Demot tuli ennen CD-levyllä. Nykyään on helppoa, kun kuka tahansa voi äänittää missä vaan. Demot voivat olla tosi vaatimattomia tai tosi pitkälle tuotettuja. Molempia kuulee. 

Levyn teko ei ole ollut minulle ehjä prosessi vaan hajanainen. Uran alussa tuntui, että odotukset olivat kovemmat, myös levy-yhtiön puolelta. Nyt on ollut vapautuneempi olo ja albumeita on ollut kiva saada julkaistua. On voinut miettiä, miltä Katri kuulostaa vielä nyt 20 vuoden jälkeen, ja mitä kuulijat haluaisivat kuulla.

Kun saan lauluja laulettavaksi, oon valinnut kappaleita tosi tekstilähtöisesti. Pitää olla sellainen, johon osaan samaistua. Kun tiedän mistä laulan, tunne välittyy myös. Tai sitten täytyy olla tosi hyvä tarina, josta joku muu voisi saada samaistumispintaa, jos se ei ole itselle henkilökohtainen kokemus. Kun tein ekaa levyä ihan aloittelevana artistina, en osannut niin vahvasti sanoa, mistä haluan laulaa. Nyt, kun on enemmän kokemusta elämästä, on enemmän sisältöä, mistä peilata.

Kerro uusimmasta kappaleestasi: säootollumunsydämessäliiankauan

Tulkinta ja laulaminen on mulle ykkösjuttu, ja tottakai laulun sisältö. Oon kuullut demon ekaa kertaa jo pari kolme vuotta sitten. Usein saattaa käydä niin, että voi tulla kappaleita tarjolle, jotka eivät juuri siihen hetkeen sovi. Kun mennään vuosia eteenpäin tajuaakin, mistä siinä lauletaan. Se on Timo Kiiskisen ja Juho Rajan tekemä kappale. Mulle se kertoo siitä, että päähenkilö on hankalassa tilanteessa tai välikädessä, josta henkilö on jo kääntymässä pois päin ja lähdössä kohti parempaa.

Onko sinulla esikuvia?

Nuorempana oli enemmän, kun oli haave, että haluaa itsekin laulaa. Se oli sitä tyttöbändi aikaa, kun olin alle teini-ikäinen. Spice Girls oli isoin juttu, muutenkin kaikki naisartistit. Silloin tuli Music Television/MTV-kanava, jossa pyöri musiikkivideot maailmalta. Siellä on pyörinyt kaikkien isojen maailmantähtien, kuten Madonna ja Lady Gaga, videot. He ovat uniikkeja, jotka aina tekee jonkun hienon ja tarttuvan uuden biisin, mikä on ihailtavaa. Nuorena oon kuunnellut pop ja dance-musiikkia sekä hittibiisejä, mitä saattoi diskoissa kuulla. Oli myös kausi, kun kuuntelin vähän rokimpaa, kuten bändejä The Cranberries ja Skunk Anansie. Nykyäänkin vähän kuuntelen. Esimerkiksi Ghost Ruotsista on sellainen, missä melodisuus kuitenkin säilyy, vaikka musiikki on vähän raskaampaa.

Stevie Nicksiä on tullut seurattua aikuisiällä. Laulajalauluntekijänä hänellä on jännä vahva energia, mikä on viehättänyt. Hänen musiikki on melodista, ja kauniit tarinat ovat koskettaneet aina. Hän on runollinen hahmo, jolla on vahva ääni.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Maailmassa on paljon meteliä ja ääntä. Paljon tapahtuu koko ajan. Voi rakentaa omanlaisen elämän, eikä tarvitse mennä toisten odotusten mukana. On tärkeää löytää, millainen elämä on sellainen, missä voi hyvin itse. Kannattaa mennä sellaisia asioita kohti, mitkä tekee onnelliseksi. Oman rauhan löytäminen on tärkeää.

Edellisen vieraan kysymys: Kuvaile unelmiesi arkipäivä

Olisi kesä. Täydellistä olisi, että saisi hitaan aamun. Aurinko paistaa: se on näkymä, missä voi hyvin. Saa syödä hitaasti aamupalan, eikä ole kiire minnekään. Voisi olla kiva retki johonkin, vaikka metsään tai veden äärelle rantaan. Myöhemmin päivällä voisi olla keikka niin voisin laulaa. Usein on vapaa-aikaa alkupäivä keikkapäivinä, joskus on myös sellaisia, että pitää jo aamusta lähtee valmistautumaan ja ajamaan pitkää matkaa.

Kuva: Katri Hiukka