Lilja Lundén tekee juoruilevaa poppia ja on juuri julkaissut neljännen singlensä Ketjupoltetaan sillat. Haastattelussa Lundén kertoo taustastaan, musiikin tekemisestä sekä näkemyksistään siitä, millaista tällä hetkellä on olla artisti.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Lilja Lundén, laulaja-lauluntekijä. Kirjoitan juoruilevaa poppia. Kuvailen musiikkiani juoruilevaksi, koska itselleni on tärkeää luoda kappaleisiin sellainen tunnelma ikään kuin joku kertoisi sulle tarinaa, juorua tai salaisuutta. Olen Turusta kotoisin, mutta nykyään asun Helsingissä.

Miten kuvailisit omaa soundiasi sellaiselle, joka ei ole kuullut musiikkiasi?

Musiikkini on elektroakustista poppia. On sekä tosi kovaa ajoa esimerkiksi rummuissa, mutta myös akustisuutta ja pehmeyttä. Se on synavetoista poppia.

Millainen matkasi on ollut tähän asti kulissien takana? 

Vähän mutkikas. Olen käynyt musiikkiluokat ja musalukion. Kaikki opetus on ollut tärkeässä roolissa. Sitten tuli pelko, ja hainkin valtiotieteelliseen lukion jälkeen. Itseäni jännitti ja en ollut valmis musiikkialalle. Uskottelin itselleni, etten halua tehdä sitä ollenkaan. Tein musaa vapaa-ajalla ja olin musiikkiharrastuksissa, joissa oli ammattimuusikoita tosi paljon. Sen myötä näin, että tämä on mahdollista, ja ei ole liian myöhäistä. Olin ehkä aina tiennyt sen, mutta myönsin sen itselleni vasta siinä vaiheessa. Hain opiskelemaan Pop & Jazz Konservatorioon laulajan opintoja ja myöhemmin erikoistuin laulujen kirjoittamiseen. Kirjoitan omat biisini ja tuon valmiit tuottajalleni Vesteri Olliselle. Hän on super hyvä tuomaan tekstin ja melodian yhteen maailmaan.

Sydänsuruvirasto oli ensimmäinen singlesi, miten ja milloin päätit, että nyt on aika julkaista se?

Se biisi oli jo hetken ollut olemassa. Meillä alkoi vahvistumaan oikea tuotantosoundi ja tunne siitä, että hetki on oikea. Kirjoitin levytyssopimuksen niin sekin vaikutti asiaan. Puolisen vuotta jatkoimme samoja töitä, mutta levy-yhtiön kautta tuli mukaan lisää ihmisiä. Tutustuttiin tiimin kanssa ja etsimme yhteistä visiota. Olen onnekas, että olen saanut toteuttaa omaa visiotani, mutta myös saanut asiantuntijuutta levy-yhtiöltä. Se on toiminut todella hyvin. Oltiin todella samaa mieltä, että Sydänsuruvirasto on se ensimmäinen biisi. Nyt, kun on saanut muutaman singlen verran kokemusta julkaisusta niin se ei jännitä enää niin paljon.

Mitä voit kertoa uudesta singlestä Ketjupoltetaan sillat?

Mulle biisi kertoo sellaisesta ensimmäisten ajokorttikesien vapaudesta ystävien kanssa. Koulut loppuu ja kesäloma alkaa. Me voidaan tehdä ihan mitä vaan. Tämä kertoo siitä, miten ystävyydessä parhaimmillaan voi olla samaan aikaan sairaan hauskaa ja sairaan hauras. Voi kertoa kipukohdista ja potea jonkun kanssa sydänsuruja, mutta samaan aikaan tehdä jotain ihan tyhmää ja polttaa kaikki sillat. “Ketjupoltetaan sillat, jotka vie kotiin.” Mulle tämä on myös itsenäistymisen ja vapauden laulu. Voi muuttaa kotikaupungista muualle ja löytää jotain uutta ja omannäköistä.

Millaisena näet suomalaisen musiikkialan tällä hetkellä nuoren artistin näkökulmasta?

Tässä hetkessä on paljon hyvää, mutta on paljon vaikeeta. Kentällä on ollut paljon muutoksia esimerkiksi indiemusiikille, jotka ovat hankaloittaneet sen musiikin elinvoimaisuutta. On toiveikas olo, sillä luovalla alalla keksitään uusia ratkaisuja. Jos mietin, miten esimerkiksi somella pystyy luomaan ja löytämään ison yleisön on iso rikkaus, mutta raskasta. Artistin työ ei ole pelkästään laulunkirjoittamista, studiotyöskentelyä, keikkailua ja vision luomista. Se on myös esimerkiksi markkinointia ja hyvin erilaista kuin vaikka 20 vuotta sitten. On hienoa, että kuka vain voi oppia taidon tehdä musiikkia esimerkiksi Youtuben avulla, vaikka ei olisi muusiikkoperhettä tai mahdollisuutta mennä laulutunneille. Musiikin tekemisen aloittamiseen ei tarvita isoa investointia tai hienoa studiotilaa. Jos on läppäri, mikki ja äänikortti, pääset jo todella pitkälle. 

Oon itse huolissani tekoälymusiikista. Esimerkiksi lyriikoita ei ymmärtääkseni saa tällä hetkellä Spotifyyn ilman, että hyväksyy niiden käytön tekoälyn koulutukseen. Se on mun mielestä hurjaa. Kirjoitan musiikkia, ja käytän siihen vaivaa ja aikaa. Meissä kaikissa on oma estetiikka ja luovuutemme. Kaikki voivat kirjoittaa tekstejä, mutta juuri sitä mun tekstiä kukaan ei voi kirjoittaa. 

Onko mielestäsi artistina mahdollista olla täysin oma itsensä? Onko ollut paineita sopia tiettyyn muottiin musiikkialalla?

Kyllä ymmärrän sen fiiliksen, että pitäisi olla jonkin tietynlainen. Artistikauttauksessa Suomessa edelleenkään representaatio ei ole niin monipuolista kuin se voisi olla. Mielestäni on tärkeää, että mahdollisimman moni ihminen voi nähdä jonkun osan identiteetistään edustettuna tällaisissa julkisissa rooleissa. Sovin valkoisena naisena tiettyyn artistiboksiin. Täytyy löytää se oma väylä, ja niitä väyliä ei ole kaikille yhtä paljon, mikä on epäreilua. Ovet saattavat aueta helpommin tietynlaisilla taidoilla tai taustalla. Sitten, kun siihen vaiheeseen pääsee toivon, että kaikki olisivat autenttisesti sellaisia kuin ovat.

On monenlaisia artistibrändejä ja tapoja olla artisti. Ensimmäisenä tulee mieleen sellainen mystinen tosi cool tyyppi, ja tuntuu etten ole yhtään sellainen. Se on ollut omassa artistiudessa tärkeää hyväksyä, että sellaista minusta ei voi kukaan tehdä, ja jos olisi yrittänyt niin se olisi ollut täysi floppi. Ajattelen, että jos sitä, mitä ihmisestä tulee luonnostaan, kääntää vähän kovemmalle, se on sitä artistiutta. Kaikenlaiset erilaiset asiat voivat olla artistiutta. 

Millainen yhteistyö olisi unelmasi?

Yksi feat unelma olisi KUUMAA. Tykkään paljon heidän musiikista, ja tuntuu, että siinä on esteettisesti samaa, mitä musta tulee luonnostaan. 

Olen saanut jo kirjoittaa monille artisteille, joita ihailen ja joka kerta se on jännää. Jos jännittää liikaa niin ei tule parasta työnjälkeä. Siihen on viimeisen puolen vuoden aikana tottunut. Ajattelen vain, että nyt menen tuonne, teen työni ja teen sitä minun “ristikkoani”. Ajattelen, että tekstin kirjoitus on vähän kuin ristikon täyttämistä. Tiedän tiettyjä asioita, ja on vihjeitä, millaisia asioita artisti haluaisi kappaleeseen ja mitä ei. 

Suomessa on paljon hienoja artisteja, joiden kanssa haluaisin tehdä featin vähän myöhemmin urallani. On ihanaa, että jo nyt saa tutustua moniin tekijöihin viikoittain muille kirjoittamisen kautta. On paljon ideoita ja kaikki ei ole minun omaa estetiikkaa, jotka muuten jäisivät käyttämättä. On aika selvää, mitkä lainit sopivat itselleni tai päässäni tietylle toiselle artistille. Filtteröin tavallaan kirjoittaessani tekstiä artistin brändin läpi.

Millaisen jäljen haluaisit jättää Suomen musiikkikentälle?

Tavoitteeni on päästä todella pitkälle tällä uralla ja tulla sellaiseksi kärkinimeksi laulunkirjoittajana. Haluan, että voin rohkaista etenkin nuoria menemään sitä kohti mitä haluaa tehdä. Pidän ajatuksesta “tee sitä, mitä sä halusit tehdä lapsena”. Halusin itse lapsena laulaa ja esiintyä, ja mutkan kautta uskalsin lähteä sille polulle. Se on tuonut paljon hyvää elämääni. Jotta se olisi mahdollista useammille nuorille ja ihmisille, sen pitää tapahtua jotenkin institutionaalisella tasolla. Koulutetaan ja opetetaan lapsia käyttämään luovuutta enenevissä määrin nyt tekoälyajan rajalla. Oppii niitä taitoja, joilla voi tehdä mitä tahansa. Ajattelen, että luovuus, mitä ihminen kaipaa, on ihmisestä tullutta. Jos kaikki olisi koneen luomaa ja muilta taiteilijoilta varastettua, pelkään, mitä se merkitsisi ihmisyyden puolesta. Koen itseni eniten itsekseni ja ihmiseksi, kun luon jotain uutta, jota ei ollut vielä. Toivon, että se viesti jää elämään.

Mitä tulevalta Kivenlahden juhannuksen keikalta voidaan odottaa?

Tämä on näiden julkaisujen jälkeen ensimmäinen julkinen keikka. Siellä saa kuulla jo julkaistuja ja julkaisemattomia kappaleita, myös ensiesityksiä. Lisäksi signasin juuri maanantaina keikkamyyntisopimuksen Alt Agencyn kanssa.

Edellisen vieraan kysymys: Jos lähtisit roadtripille ja tekisit sitä varten soittolistan, minkä biisin lisäisit ekaksi listalle?

Näin julkaisupäivänä oma uusi biisini Ketjupoltetaan sillat menee ehdottomasti kärkeen, koska se on voimalaulu moottoritielle, ystävyydelle ja lähtemiselle. Sen jälkeen soisi soittolistalta satavarmasti Leidien Hittiputki.

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Ihmiset on lähtökohtaisesti hyviä. Jos me kohdellaan toisia tuolla oletuksella, maailma on paljon kauniimpi paikka. Jos joltain ihmiseltä oletetaan hyvää, hänen on todennäköisesti helpompi toteuttaa hyvää. Mutta on myös kusipäitä, silleen maailma toimii. Mutta suurin osa ihmistä on pohjimmiltaan hyviä!

Jutun kuva: Aino Karasjoki