Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen säveltäjä, sanoittaja, tuottaja, laulaja ja sellisti. Kun mietin omaa polkuani musiikintekijänä, olen vähitellen huomannut, että sävellyksiini on alkanut muodostua oma tunnistettava maailmansa.

Musiikkini on täynnä luonnon symboliikkaa, mutta luonto ei ole minulle pelkästään inspiraation lähde, vaan tapa tarkastella ihmisyyttä. Erityisesti vesi on minulle vertauskuva elämän matkalle – muutokselle, muistille, luottamukselle ja toivolle.

Voisi myös sanoa, että sävellykseni, sanoitukseni, runoni ja visuaalinen taiteeni eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne muodostavat yhteisen taiteellisen ekosysteemin. Samat teemat, symbolit ja luonnon elementit kulkevat niiden läpi eri muodoissa ja keskustelevat keskenään.

Olen kotoisin Lapin Tornionjokilaaksosta, jossa joki, avarat maisemat ja pohjoisen tuulet ovat olleet osa jokapäiväistä elämääni. Kesäisin uin lähes päivittäin, ja usein juuri uintireissujen jälkeen jokin sävel tai lyriikka alkaa elää omaa elämäänsä. 

Monet Blending Sceneries -albumin sävellyksistä ovatkin syntyneet veden äärellä tai pian sen jälkeen. Vähitellen tunnelmat alkavat virrata musiikiksi ja sanoiksi. Toivon, että ne löytävät tiensä myös kuulijoiden omiin mielenmaisemiin.

Miten päädyit alalle?

Musiikki on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Jo seitsemänvuotiaana saatoin istua isoäitini pianon ääressä tuntikausia improvisoimassa omia sävelmaisemiani, vaikka en vielä osannut nuotteja. Isoäitini sanoi silloin äidilleni, että tuossa tytössä taitaa olla jotain erityistä ja ehkä hänelle kannattaisi hankkia piano kotiin. Niin sain ensimmäisen oman pianoni.

Myöhemmin opiskelin musiikkia Suomessa, Ranskassa, Ruotsissa ja Tanskassa, ja jo lukioaikana työskentelin ammattilaisten kanssa sinfoniaorkesterissa sellistinä. Kun katson taaksepäin, huomaan, että mikään olennainen ei oikeastaan ole muuttunut. Vietän edelleen tuntikausia pianon ääressä improvisoiden ja säveltäen. Vuosien myötä niistä sisäisistä äänimaisemista on vähitellen muodostunut oma taiteellinen maailmani.

Miten Blending Sceneries -albumi sai alkunsa?

Albumi syntyi halusta tutkia maisemia – sekä ulkoisia että sisäisiä. Moni sävellys on saanut alkunsa omista luontokokemuksistani. Maisema ei kuitenkaan ole musiikissani pelkkä tapahtumapaikka, vaan tapa puhua ihmisen sisäisestä maailmasta.

Albumin nimi Blending Sceneries kuvaa sitä, kuinka ulkoiset maisemat, mielenmaisemat ja musiikilliset maisemat sulautuvat yhteen. Myös musiikki kulkee vapaasti eri tyylilajien läpi. Klassinen musiikki, jazz, ambient ja elektroakustiset sävyt limittyvät toisiinsa samalla tavoin kuin ihmisen muistot, tunteet ja kokemukset sekoittuvat elämän aikana. Joskus matka alkaa klassisen musiikin maalaamasta maisemasta ja johdattaa vähitellen fuusiojazzin tai improvisaation maailmaan. En kuitenkaan ajattele niitä erillisinä tyyleinä, vaan saman tarinan eri vaiheina.

Levyllä yhdistyvät jazz, klassinen musiikki, ambient ja elektroakustinen ilmaisu. Miten löysit näiden tyylien yhteisen sävelen?

En oikeastaan ajattele niitä eri tyylilajeina, vaan erilaisina ilmaisukeinoina. Olen saanut koulutukseni sekä rytmimusiikin puolella että klassisen musiikin puolella ja työskennellyt ammattimuusikkona monien eri tyylilajien parissa. Siksi niiden välillä liikkuminen on minulle hyvin luontevaa

Jazz edustaa minulle vapautta, harmonista rikkautta ja rytmien elävyyttä. Klassinen musiikki puolestaan antaa muodon, pitkät melodiset kaaret ja kokonaisuuksien rakentamisen. Ambient- ja elektroakustinen maailma ovat minulle erityisen rakkaita, sillä niiden kautta voin tutkia äänen, soinnin, tilan ja hiljaisuuden merkitystä.

Kun sävellän oikeastaan mieti, mihin tyylilajiin musiikki kuuluu. Minulle nämä elementit ovat kuin erilaisia elementtejä samassa maisemassa. Ne kaikki palvelevat samaa taiteellista ajatusta. Tyylilajien yhdistäminen tuntuu luontevalta, koska samalla tavoin myös elämä koostuu erilaisista kerroksista, kokemuksista ja tunnelmista.

Onko albumilla jokin kappale, joka on erityisen merkityksellinen? Miksi?

Never Step Into the Same River Twice on minulle hyvin tärkeä. Se pohjautuu Herakleitoksen ajatukseen siitä, ettei samaan jokeen voi astua kahdesti. Joki on musiikissani toistuva symboli – se kuvaa elämän jatkuvaa liikettä ja muutosta. Ehkä juuri siksi tämä kappale tuntuu koko albumin ytimeltä.

Millä tavoin Heinin laulu ja sello sekä Antin piano täydentävät toisiaan tässä kokonaisuudessa?

Laulu ja sello muodostavat minulle yhden laajentuneen ilmaisun. Niiden kautta voin liikkua melodian, tekstuurien ja improvisaation välillä. Piano rakentaa ympärille harmonisen maiseman, jossa musiikilla on tilaa hengittää. Sävellysten improvisoiduissa osuuksissa tärkeintä on ollut keskinäinen kuunteleminen ja hetkessä tapahtuva musiikillinen vuoropuhelu.

Albumin musiikki rakentaa vahvoja mielikuvia. Toivotko kuulijoiden kokevan sen tietyllä tavalla vai jätättekö tulkinnan täysin avoimeksi?

Toivon, että musiikki avaa kuulijalle tilan kohdata omat mielenmaisemansa. En halua johdattaa ketään tiettyyn paikkaan tai tietynlaiseen kokemukseen. Minun musiikissani kuljetaan jokien, veden ja pohjoisten maisemien kautta, mutta kuulijan matka voi näyttää aivan toisenlaiselta.

Toivon, että musiikki antaa rohkeutta pysähtyä oman sisäisen maiseman äärelle ja luottaa siihen, mitä sieltä löytyy. Jos musiikkini voi hetkeksi tehdä ihmisen omat mielenmaisemat näkyviksi hänelle itselleen, olen saavuttanut säveltäjänä jotakin tärkeää ja merkityksellistä.

Miten Blending Sceneries eroaa aiemmasta yhteisestä tekemisestänne, kuten Feeling Flow / String Together -kokoonpanossa?

Feeling Flow keskittyi vahvasti jazziin, kun taas String Together liikkui progressiivisen fuusiojazzin ja neoklassisen taidemusiikin maailmassa. Blending Sceneries tuntuu minulle kuitenkin askeleelta johonkin uuteen.

Tällä albumilla en ole enää ajatellut musiikkia ensisijaisesti genrejen kautta. Sävellykset kulkevat vapaasti eri musiikillisten maisemien läpi enemmänkin tunnemaiseman johdattamina. Välillä ne lähestyvät neoklassista musiikkia, välillä jazzia, ambientia tai elektroakustista ilmaisua, mutta mikään tyylilaji ei määritä niiden suuntaa.

Olen myös huomannut, että oma säveltäjän ääneni on vuosien myötä selkiytynyt. Luonnon elementit, hiljaisuus, tila ja mielenmaisemat ovat nousseet entistä vahvemmin musiikkini ytimeen. 

Samoin kuin albumin nimi Blending Sceneriesviittaa, erilaiset musiikilliset maisemat sulautuvat toisiinsa, eikä niiden välille tarvitse piirtää selkeitä rajoja.

Myös kokoonpano laajeni aiemmasta. Albumilla ovat mukana arvostetut suomalaiset huippu jazzmuusikot, UMO:n rumpali Markus Ketola ja kitaristi Johannes Granroth, jotka toivat omalla persoonallisella ilmaisullaan uusia sävyjä levyn sointimaailmaan.

Miltä albumin julkaisu ja siitä saatu palaute ovat tuntuneet tähän mennessä?

Albumin julkaisu ja siitä saatu palaute ovat tuntuneet todella merkityksellisiltä. Erityisen ilahduttavaa on ollut huomata, että ihmiset ovat ottaneet levyn lämpimästi vastaan. Erityisesti jäi mieleeni konsertti Tallinnan Kumu-taidemuseossa, jossa esitin albumin musiikkia. Konsertin jälkeen Keski-Euroopasta tulleet kuulijat tulivat juttelemaan kanssani ja kysyivät, mistä tällainen omaperäinen musiikki kumpuaa. Se oli minulle hieno kokemus ja vahvisti tunnetta siitä, että musiikki voi puhutella ihmisiä taustasta riippumatta.

Onko Blending Sceneries -kokonaisuus tarkoitus viedä myös konserttilavoille, ja millaisen live-elämyksen haluaisit yleisölle tarjota?

Kyllä, ehdottomasti. 

Koen, että Blending Sceneries -albumin musiikki pääsee erityisesti oikeuksiinsa konserttitilanteessa.

Tavoitteeni on rakentaa siitä kokonaisvaltainen taide-elämys, jossa musiikki yhdistyy omaan visuaaliseen taiteeseeni, runouteeni ja improvisaatioon. Näen ne kaikki osina samaa taiteellista ekosysteemiä, jossa jokainen taidemuoto ruokkii toista ja kertoo samaa tarinaa eri näkökulmista.

Yksi taiteellisen työskentelyni lähtökohdista on myös laajentaa sellon ilmaisumahdollisuuksia. Live-loopingin, efektien ja elektroakustisten soundimaailmojen avulla rakennan sävellyksiini kerroksellisia äänimaisemia, joissa akustinen sello kohtaa uusia sointeja ja tekstuureja.

Haluan, että konserteissa musiikki elää hetkessä. Improvisaatio on minulle tärkeää, joten jokainen esitys on hieman erilainen. Siksi myös yksi albumin kappaleista perustuu Ylivieskan kirkossa taltioituun live-ottoon, jonka päätimme säilyttää levyllä ja viimeistellä miksauksessa. Kirkon akustiikka oli sellolle poikkeuksellisen otollinen, ja tuntui siltä, että tila oli osa instrumenttia. Halusimme säilyttää levyllä juuri tuon hetken ainutkertaisen energian ja tunnelman.

Toivon myös, että Blending Sceneries löytää yhä enemmän yleisöä Suomen rajojen ulkopuolelta. Tallinnan Kumu-taidemuseon konsertti vahvisti kokemustani siitä, että musiikki puhuttelee myös kansainvälistä yleisöä. Tulevaisuudessa haluan viedä tätä kokonaisuutta yhä enemmän myös kansainvälisille konserttilavoille.

Mitä toivot kuulijan vievän mukanaan albumin kuuntelun jälkeen?

Toivon, että albumin musiikki johdattaa kuulijan matkalle oman mielenmaisemansa läpi. Levyn sävellyksissä kulkevat rinnakkain luottamus, rohkeus päästää irti vanhasta, muutoksen hyväksyminen, rakkaus, pohjoisen luonnon avaruus ja elämän jatkuva virta. Ne ovat kaikki saman matkan eri vaiheita.

Elämä on jatkuvaa liikettä, eikä yksikään hetki koskaan toistu samanlaisena. Samoin kuin albumin nimi Blending Sceneries viittaa, maisemamme vaihtuvat, mutta matka jatkuu.

Toivon, että musiikki antaa kuulijalle rohkeutta kohdata omat maisemansa – olivatpa ne millaisia tahansa – ja luottaa siihen, että juuri hänen oma matkansa on ainutlaatuinen.

Mitä haluaisit sanoa, jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Toivoisin, että muistaisimme kuunnella enemmän itseämme, toisiamme ja luontoa. Uskon, että kuunteleminen on yksi syvimmistä tavoista ymmärtää sekä muita ihmisiä että omaa paikkaamme maailmassa. Se on myös kaiken musiikin lähtökohta.