Dark folkia ja maailmanmusiikkia yhdistelevä Nobody yhtye kertoo haastattelussa omaleimaisen soundinsa synnystä, synkän musiikkinsa taustoista ja siitä, mitä he haluavat kuulijalleen jättää keikan jälkeen.

Miten esittelisitte itsenne omin sanoin?

Nelihenkinen puoliakustinen dark folk yhtye joka yhdistelee maailmanmusiikin ja rock-musiikin eri muotoja karujen lyyristen teemojen tueksi. 

Miten bändin oma soundi on muotoutunut jäsenten taustoista?

Basistimme on death ja goth metal miehiä, joten hän tuo soundiin synkkyyttä ja painokasta jämptiä jyystöä, tumman peruskallion jonka päällä leijumme.

Cajon soittajamme on progemiehiä, joka hallitsee viekkaat groovit ja häpeilemättömän synkopoinnin.

Mandoliinin ja viulunsoittajamme on klassisesti koulutettu virtuoosi jonka laaja musiikillinen ymmärrys ja hienostuneisuus tuo ikiaikaisen eurooppalaisen musiikkitradition soittoomme.

Laulaja-kitaristimme on opiskellut länsiafrikkalaista musiikkia Guineassa ja soittanut eri maailmanmusiikkiyhtyeissä yli 10v. Senegal, Nepal, Congo, Brazil, Benin, Intia, Norsunluurannikko, Gambia, Mali on tulleet muun muassa tutuiksi, mutta Kauppinen itse on rakastunut Maliin ja etenkin heidän kitaristeihinsa kuten Ali Farka Toure ja Boubacar Traore. Lisäksi Robert Johnsonin ja Django Reinhardtin kummitukset kuiskuttelevat hänen korviinsa.

Mitä dark folk teille tarkoittaa?

Folkia mutta rock-estetiikalla ja äänimaailmalla, mustaa vettä johon ei huku vaan jossa kelluu.

Onko teillä joitakin vaikutteita tai esikuvia?

Robert Johnson, Ali Farka Touré, Boubacar Traore, Charley Patton, John Lee Hooker, Muddy Waters, Glenn Danzig.

Mistä teidän melankolinen tai synkkä tunnelma kumpuaa?

Se on säveltäjämme Kauppisen katarttista itsetutkiskelua ja psykologista muotokuvien maalaamista.

Jos vertaatte ensimmäistä albumianne uusimpaan, mikä on suurin muutos?

Rääyntä jäi pois.

Millainen ero on soittaa pienessä intiimissä tilassa verrattuna suurelle yleisölle?

Ei kai liiemmin ole, mukavaa on molemmat.

Mitä levy-yhtiön kanssa työskentely on mahdollistanut teille?

Biisit soi enemmän radiossa ja mediat kirjoittaa niistä.

Mikä Nobodyssa on sellaista, mitä ette halua koskaan muuttaa?

Tekemisen ilo.

Mitä haluaisitte kuulijan tuntevan kun Nobodyn keikka päättyy ja kävelee ovesta ulos?

Katarsiksen ja nautinnon.

Edellisen vieraan kysymys sinulle: Jos pääsisitte keikalle mihin tahansa valitsemaanne paikkaan, mikä paikka tämä olisi?

Carnegie Hall.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Lukekaa Henry Milleriä ja kuunnelkaa Bachia.