Lähes kymmenen vuotta yhdessä kulkenut Kesy julkaisi esikoisalbuminsa Äärirajan maisemissa, jossa rock, pop ja punk kohtaavat elämän haurauden, menetykset ja toivon. Haastattelussa yhtye kertoo pitkästä matkasta kohti albumia, levyn henkilökohtaisista teemoista sekä siitä, miten vaikeista kokemuksista syntyy musiikkia, johon myös kuulija voi samaistua.

Duettomedia sai arvioitavaksi fyysisen LP-levyn, joka on tyylikäs ja huolella toteutettu kokonaisuus. Näyttävä kansitaide tekee laadukkaan ensivaikutelman ja täydentää onnistuneesti albumin tunnelmaa. Suosikiksemme valikoitui nimikkokappale ”Äärirajan maisemissa”, joka toimii levyn emotionaalisena keskuksena ja tiivistää albumin tunnelman.

Miten esittelisitte itsenne omin sanoin?

Kesy on rock´n-pop´n-punk musiikkia soittava luova yksikkö.

Miltä tuntuu julkaista esikoisalbumi lähes 10 vuoden yhteisen matkan jälkeen?

Ehkä hetki albumille oli tässä kohtaa kypsä. Sinkku/EP julkaisut tuntuvat olevan enemmän tätä   päivää, mutta itselle tämä tuntui sopivammalta vaihtoehdolta. Kun saa kerralla puhdistettua pöytää, pääsee keskittymään uusien biisien työstämiseen. 

Mitä nimi Äärirajan maisemissa merkitsee teille?

Se on sekä erään kappaleemme nimi, että kuvaa myös bändimme jäsenten kohdalle viime vuonna osuneita tapahtumia. Kun elämää tarkastelee äärirajan maisemista sieltä, missä voit seurustella tai tanssia kuolleiden kanssa, näyttäytyy se vain osana olemassaolon mysteerin jatkumoa. 

Onko albumilla jokin kappale, joka kiteyttää levyn sanoman kaikkein parhaiten?

Albumin nimikappale, Äärirajan maisemissa, syntyi erään tuttavan saattohoidon ja kuoleman aikoihin ja kuvaa tuon hetken mukanaan tuomia tuntemuksia. Myös albumi äänitettiin ja tuotettiin keskellä bändin jäsenten läheisten kuolemien sarjaa. Kyseisen kappaleen nimi tuntui hyvin kuvaamaan levyä, joka juhlistaa  elämän kulloinkin eteen tuoman kauneuden ja pienten asioiden tuottaman ilon merkitystä. 

Miten vaikeista ja henkilökohtaisista kirjoitetaan niin, että niistä tulee myös kuulijalle samaistuttavia?

Kun kappaleissa käyttää omakohtaisia kokemuksia, on hyvä että näitä on ensin tarkastellut erilaisten filttereiden läpi. Pohtinut mitä kukin tarina kertoo yleisesti elämästä ja  ihmisyydestä. Tässä lempeä katse sekä itseä että muita kohtaan auttaa tekemään kappaleista helpommin lähestyttäviä. Koskettaviakin.Toisaalta kaikkia ei, onneksi, ole tarpeenkaan miellyttää. Toivomme että Kesyn kappaleista paistaisi kuitenkin läpi tietynlainen humaanius.

Miten bändi on muuttunut lähes 10 vuodessa? 

Kesy sai alkusysäyksensä projekti kokoonpanosta, jonka pohjalta syntynyt soittaja joukko alkoi yhdessä tuottaa uusia säveliä. Rumpalin muuttaessa paikkakunnalta ja  tuon aikaisen soolo kitaristin keskittyessä sooloprojektiin alkoi kokoonpano elää. Uusien soittajien myötä Kesy löysi pikkuhiljaa yhä vahvemmin “oman äänensä”. Ensimmäiset nauhoitukset toivat ryhtiä biisien sovituksiin ja keikkailu sai uudenlaista pontta sekä koko ryhmän, että pienemmän “Kesytön” kokoonpanon osalta. Edelleen vuosien kertyessä jokainen soittaja on ottanut vahvemmin roolia yhteisessä tekemisestä ja myös luovuus on päässyt monimuotoisemmin kukkimaan. Eikä matka musiikillisen luomisen parissa toki edelleenkään ole ohi.  

Miten paljon kappale ”Kallio 91” perustuu omiin kokemuksiinne?

Kappale on varsin pitkälle erilaisten muistojen reflektointia ja tällaisenaan kappaleen tekijän autofiktiivinen kertomus. Vaikka sen kehystarina kuvaa elämää Kalliossa 1990-luvun alkuvuosina, siinä punoutuu yhteen myös erilaisia aikakerrostumia sekä näihin kuuluneita ihmisiä elämänkohtaloineen.

Mitä toivotte tämän albumin merkitsevän Kesyn uralle?

Lienee varsin kliseistä puhua pöydän puhdistamisesta, mutta tätähän julkaisujen tekeminen monesti on. Näin myös meidän kohdallamme. Albumin myötä pääsemme samalla tuomaan yksittäisiä sinkkujulkaisuja paremmin esiin tuotantomme monimuotoisuutta. Toivottavasti tämän myötä musiikin ystävät yhä laajemmalla kattauksella uskaltautuisivat myös keikoillemme. 

Onko julkaisun jälkeen luvassa kiertue tai muita uusia projekteja?

Toteutimme julkaisu kiertueen “vanhanaikaisesti”, eli ennen levyn ulostuloa. Vuoden loppuun bändillä on sovittuna yksittäisiä keikkoja, joiden ohella paneudumme keskeneräisten kappaleiden valmiiksi työstämiseen. Näiden, tai muutoin kevään osalta, suunnitelmia on kuitenkin vielä liian aikaista julkaista, vaikka keikkapyyntöjä toki edelleen otetaan vastaan. Bändimme jäsenillä on kuitenkin myös muita musiikkiin ja myös laajemmin kulttuuriin liittyviä projekteja, joten tekeminen tällä saralla ei tule sammumaan.  

Edellisen vieraan kysymys: mikä on epäonnistunein keikkakokemus? onko itselle jäänyt huono fiilis vai onko tapahtunut jotain?

Yhtä ainoaa kokemusta on vaikea nostaa tikun nokkaan. Mieleen hiipii kuitenkin eräs keikka jonka markkinointi ei ollut yhteistyötahojen puolelta sujunut sovitusti ja  keikkapaikan ulkopuolelle piti paikkakunnalle saavuttua itse raapustaa ilmoitusta illan tapahtumasta. Lisäksi laulaja oli toipumassa flunssasta ja toiselta kitaristilta, jolla oli jo valmiiksi käytössä vara kitara, katkesi sekä kieli että pinna. Onneksi seuraavana iltana ollut esiintyminen sujui taas “vanhaan malliin”, joten säästyttiin sillä erää isommilta traumoilta.  

Mitä haluaisitte sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Elämä on vain osa olemassaolon mysteerin jatkumoa. Säilytä siis sydämessäsi arvostus kaikkia lajeja sekä ympäristöä kohtaan. Antiikin filosofista ajattelua sivuten voisimme todeta, että, pyrkimällä kohti eudaimoniaa, sekä sallimalla tämä myös muille, voimme täydentää toinen toisiamme ja näin tavoittaa jotain perimmäisestä olemassaolon tarkoituksesta.

Kokoonapano: 
Laulu ja kitara: Kina Unplugged / Johanna Metelinen
Laulu: Matti Jortikka
Kitara: Henri Keinänen 
Rummut: Ville Haikonen
Basso: Juha Metelinen
Euphonium ja koskettimet: Jorge Ufonio