Rakkautta ja virtahepoja on Dome Karukosken ohjaama draamaelokuva, joka perustuu Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot-kirjaan. Päärooleissa nähdään Pihla Viitala (Eevis), Aku Sipola (Touko) ja Jenni Vartiainen (Leena). Tuottajana on Marko Talli.

Tarina sijoittuu Kreikassa järjestettäviin suomalais-kreikkalaisiin hääjuhliin. Häävieraat Eevis ja Touko tapaavat rannalla, ja alkavat keskustella rakkaudesta ja elämästä yleensä. Elokuva on lähes kokonaan pelkkää vuoropuhelua.

Katsojalle tulee helposti olo, että on itsekin mukana pitkissä juhlissa, joista ei oikein tunne ketään. Toisilleen ennestään tuntemattomat Eevis ja Touko päättävät tukeutua toisiinsa, vaikka Toukon vaimo Leena on myös mukana juhlissa. Elokuvaa katsoessa jää odottamaan jonkinlaista ohjelmanumeroa tai juonenkäännettä, jota ei kuitenkaan tule kuin vasta aivan illan lopussa.

Jenni Vartiainen tekee elokuvassa näyttelijädebyyttinsä. Vartiainen suoriutuu roolista erityisen hyvin, sillä vaikka näyttelijästä pitäisikin, hänen roolihahmonsa Leena vaikuttaa varsin ärsyttävältä. Toisaalta elokuvasta jää hieman hämmentynyt tunne, eikä katsoja oikein tiedä, mitä hahmoa kohtaan on oikein tuntea myötätuntoa.

Duettomedia oli mukana elokuvan ennakkonäytöksessä ja pääsimme kuulemaan Jenni Vartiaisen mietteitä näyttelijän uran aloittamisesta.

Miltä tuntui tehdä näyttelijädebyytti?

“Se oli jännittävää, opettavasta, inspiroivaa, onnellista, ihanaa. Kaikin puolin olen tosi kiitollinen, että pääsin kokemaan tämän”, kertoo Vartiainen.

Miten elokuvan tekeminen erosi musiikintekemisestä?

“Yllätyin siitä, paljonko siellä on yhtymäkohtia. Se, kun lähdettiin käsikirjoitusta lukemaan ja käymään Akun (Sipola) ja Domen (Karukoski) kanssa yhdessä läpi kohtauksia, huomasin, että tämä on tekstin tulkintaa. Kaikella hiljaisuudella, mutta myös kaikilla sanavalinnoilla on merkitystä ja painoarvoa. Sitä pystyy sovittelemaan omaan suuhun. Se, miten rakentaa roolihahmoa, niin sitä kautta myös tunnustellessa sai vapautta ja luottoa siihen, että on tilaa itse synnyttää tämä hahmo. Se tuntui vähän kun olisi laulua tehty. Se, mikä oli erilaista, niin elokuvassa mikit on kaikilla. Se ei ole niin, että minä liidaan tätä iltaa ja tunnelmaa johonkin, vaan kaikki tekee. Se on orgaaninen tilanne. Se oli tosi ihanaa. Jos joku toinen reagoikin erilailla, mitä oltiin harjoiteltu tai miljöö tekee eri tilanteen, niin sitten reagoidaan siihen. Se on jatkuvaa luovaa prosessia, ja tavallaan muuttuvaa koko ajan. Se oli minusta tosi ihanaa. Se muistutti livejammailua niinkuin musassa. Siellä oli se ryhmätyötekeminen. Nyt meidän kapellimestari oli Dome, ja hän otti vastuun lopputuloksesta, mutta itse pääsi antamaan äänensä ja “soittamaan” osuuttaan.”

Rakkautta ja virtahepoja on nyt elokuvateattereissa. Katso täältä kaikki kuvat ennakkonäytöksestä: https://drive.google.com/drive/folders/1NrDtqRqRrubztZzb5zIJB-j4mQq5hvYR?usp=sharing

Mainitsethan kuvaajan, jos käytät kuvia, kiitos!