Haastattelussa laulaja-lauluntekijä Rosi kertoo musiikillisesta matkastaan lapsuuden ensimmäisistä esiintymisistä kymmenen vuoden mittaiseksi artistiuraksi. Hän avaa toisen albuminsa Pyhiä voimia syntyprosessia, henkilökohtaisia teemoja sekä musiikin merkitystä elämässään. Haastattelussa puhutaan suurista tunteista, rakkaudesta ja toivosta, jotka kulkevat vahvasti mukana myös Rosin musiikissa.

Miten esittelisit itsesi omin sanoin?

Olen Rosi, oikealta nimeltäni Rosamaria Siitonen. Ponnistan Keski-Suomesta, tarkalleen Jämsänkoskelta. Laulaja-lauluntekijä ollut nyt 10 vuotta virallisesti, sillä tänä vuonna tuli 10 vuotta ekasta sinkusta. Teen suomalaista pop-musiikkia ja toivon, että se on aikaa kestävää.

Millainen tausta sinulla on musiikin parissa?

Päädyin musiikin pariin oikeastaan jo ihan lapsena. Esiinnyin jo 6-vuotiaana Jämsänkoskella joulumarkkinoilla, päiväkodin työntekijän huomattua että mä teen lauluja ja lauleskelin vähän omissa oloissani. Sitten hän kysy mua, kun oltiin menossa sellaiseen tonttuparaatiin esiintymään päiväkodin kanssa, että haluaisinko mä esiintyä yksin säestäjän kanssa. Muistan, että se tuntui itselle spesiaalilta, että minä yksin näistä kaikista muista lapsista ja otin sen todella tärkeänä kunniatehtävänä saada esiintyä. Meille tuli paikallinen jämsäläinen säveltäjä Petter Ohls, joka tehnyt paljon lastenlauluja urallaan. Treenasimme sillä aikaa kun muut lapset leikkivät. Muistan sen hetken kun esiinnyin siellä, että mua jännitti ja muistan vieläkin miltä se yleisömeri ja aikuiset näytti siellä. Oli pimeää aikuiset ihmiset kuunteli minua kun esiinnyn. Muistan vieläkin miltä mun isän hahmo näytti kun hän tuli vähän myöhässä sinne kuuntelemaan ja tuli rauha, kun äiti ja isä oli siellä. Mä koin että esiintyminen oli mun erityisjuttu, mut nähtiin ja kuultiin musiikin avulla.

Lähdin opiskelemaan laulua parikymppiseksi asti ja siinä samalla verkostoitumaan. Ensin oli ihana esittää ja tulkita muiden lauluja ja kun alkoi tuntua siltä, että tämä on nähty, niin nyt on aika tuoda jotain omaa tähän maailmaan. Laulaminen on myös paljon sellaista mitä ei voi opetella.

Toinen albumisi Pyhiä voimia julkaistiin 6.11. Mitä aiheita albumilla kuullaan?

Albumin nimi on Pyhiä voimia ja siinä on aika monta merkillistä syytä mulle. Yksi mun tuttava on sanonut, että mä itkin ja tanssin sen keikkasi aikana, että on sellaista tunteiden kirjoa ja lanseerasi sanana ‘’pyhää poppia’’. On tosi tärkeää, että vaikka mä teen tollaista kevyttä pop-musiikkia, niin on joku isompi teema ja syy miksi laulu on olemassa. Levyllä on itselle tyypillisiä juttuja, isoja tunteita ja isoja teemoja.

Käsittelen tosi vahvasti resilienssiä, omaa henkilökohtaisen elämän juttuja, miten niistä on selvinnyt ja miten mieli on ollut joustava. Myös mikä on mulle tosi rakas ja tärkeä aihe on rakkaus. Levyllä mä käsittelen tosi paljon tätä teemaa, mikä on teemana tosi kuultu, mutta mä en ole kirjoittanut hirveesti itse tästä. Oon tosi rakkaus ja parisuhdeihminen, mutta jostain syystä on ollut kirjoittajana vaikea mennä siihen aiheeseen. En tiedä onko se sellainen tietty eri herkkyyden taso. Halusin haastaa itseäni kirjoittajana ja käsitellä aiheita kuten luopuminen ja avioero. Nyt uskalsin kirjoittaa aiheesta, oli tosi vapauttavaa kun olikin sanottavaa aiheesta.

Sulle, rakkaus biisi on eri tavalla herkempi. Mulla on tyypillinen tapa tarjota toivonkipinä lauluissa. Aihe oli samaistuttava, mikä oli itselle tosi tärkeää, kun lauluja tekee itselleen ja itsensä vuoksi, niin samalla kuitenkin tekee myös muille ja toivoo että muut saa niistä jotain. Ajattelen, että mitä voin tarjota muille ja haluan tarjota lohtua, toivoa ja voimaa

Minkä kappaleen nostaisit albumiltasi?

Kyllä mun täytyy tässä kohtaa sanoa albumin fokus träkki Taistele, pakene. Se on itseasiassa biisi, jolla hain tänä vuonna UMK:hon. Musta se on tosi hieno teos ja ensinnäkin rakastan sitä lyriikkaa ja että siinä on käännetty se taistele, pakene, joka on kehon ja mielen stressireaktio haastavissa tilanteissa. Käänsin sen siinä tekstissä niin että rakkaus on aina sellainen, jonka vuoksi pitää taistella tai paeta. Siinä on valssin tahti ja itse signeeraan sen ns. moderniksi häävalssiksi. Tyylikäs ja hieno pop-laulu ja sitä oli tosi kiva tehdä. Se on myös tosi ihana laulaa, tuntuu kehossa hyvältä.

Kuvaile albumia värillä tai asialla:

Valkoinen on albumin teema väri. Sitä on paljon promokuvissa, ja kannessa on enkelin siivet. Se on myös pyhä sanaan luonteva väri.

Erosiko toisen albumin prosessi ensimmäisestä?

Ekaa mä tein ainakin 3 vuotta ellei enemmänkin. Sitä kokonaisuutta alkoi tekemään hyvissä ajoin. Tein vertailua ja ekalla albumilla kirjoitin paljon muille. Siellä on albumin fokus träkki Mutta sä elät, joka on kirjoitettu mun mummolle ja Taideteos kappale kirjoitettu ystävälle lohtulauluksi. Huono nainen on omasta perspektiivistä. Tokalla albumilla käännyin itseeni päin, mikä oli paljon jännittävämpää. Tosi henkilökohtaisia ajatuksia, niin se on paljon jännittävämpää luonnollisestikin antaa kenen vaan kuunnella niitä. Tämä tehtiin nopeammalla aikataululla kahdessa vuodessa.

Mitä tämän illan levynjulkkarikeikalta voi odottaa? (Korjaamolla 12.11.)

Siitä voidaan odottaa bändisovituksia, kaksi tanssijaa ja ne ovat täysin uusia show-elementtejä verrattuna mun aikaisempiin keikkoihin. Siellä pääsee kuulemaan toisen albumin biisit livenä jotka heräävät eri tavalla henkiin livesovituksissa.

Edellisen vieraan kysymys: Mikä on tehnyt sut viimeksi onnelliseksi?

Musiikin kannalta on tuntunut vastaanottavainen yleisö ja median puolelta tullut radiosoittoja ja paljon haastatteluja. Tulee tervetullut olo ja on ollut tosi ihanaa. Lisäksi Tampere. Oon vasta muuttanut sinne takaisin. Se on ihana paikka, kompakti ja osaan liikkua siellä.

Mitä haluaisit sanoa jos koko maailma kuuntelisi hetken?

Kaikki järjestyy ja lopussa kaikki tulee olemaan hyvin.

Terveiset:

Toivon, että albumi löytäisi ihmiset ja sen jaksaisi kuunnella alusta loppuun, koska se on kokonaisuudeksi tehty. Saisi reflektoimaan syvempiä pohdintoja mitkä asiat on itselle pyhiä ja tärkeitä juttuja.

Kuuntele albumi tästä: